22 yötä #innovaatiojunaan – kulttuurinen itseymmärrys muutosenergian lähteenä

Käsittelin eilisessä postissani kulttuurienvälisen toimintakyvyn oppimisen perusteita. Syvennän teemaa tänään palaamalla kiitollisena Esko Kuittisen Pro Gradu -tutkielmaan ”Kulttuurinen itseymmärrys uudistavan oppimisen kohteena” (Tampereen yliopisto, Kasvatustieteen laitos, Aikuiskasvatus 2000). Tiivistin sitä opinnäytetyötäni varten – seuraavat katkelmat, kuvat ja taulukot viittaavat em. tutkielmaan.  Em. tutkielman ote transformatiiviseen oppimiseen – tavoitteelliseen, yhteisölliseen ja verkostoituneeseen irti- ja poisoppimiseen – antaa vahvaa ponnahduslautaa suuntaan, jota tavoittelen tällä blogikirjoitusketjullani.

(Mezirowin 1990, 1991) mukaan transformatiivinen oppiminen rakentuu seuraavista keskeisistä elementeistä. Kulttuurinen itseymmärrys määritellään yksilön korkeatasoiseksi tietoisuudeksi omasta kulttuuristaan, sen vaikutuksista omaan kulttuuri-identiteettiin, minäkäsitykseen ja ajattelu- ja toimintatapoihin sekä näiden vaikutuksista kohdattaessa toisia kulttuureja.  Itseymmärryksen vääristymät ja muut heikkoudet voivat muodostua kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen esteiksi. Esteiden poistamiseen tarvitaan emansipoivaa oppimista. Kulttuurista itseymmärrystä uudistava oppiminen on monimutkainen, ihmistä kokonaisvaltaisesti muuttava prosessi. Prosessi on henkisesti vaativa erityisesti siksi, että se edellyttää hiljaisten minä- ja kulttuurikäsitysten tiedostamista, omien olettamusten kyseenalaistamista ja vääristyneiden uskomusten poisoppimista. Oppimista vaikeuttaa ihmisen perustavanlaatuisten merkitysrakenteiden taipumus vastustaa muutosta sekä prosessin emotionaalinen haastavuus. Sosiaalisella tuella ja ohjauksella onkin uudistavassa oppimisessa keskeinen merkitys. (Kuittinen 2000, 2.)

Uudistavan oppimisen prosessi Crantonin (1992) kuvaamana (Kuittinen 2000, 34)

Uudistavan oppimisen prosessin etenemistä havainnollistetaan yllä olevassa kuvassa (Cranton 1992). Mezirowin (1991, 1995) mukaan uudistavan oppimisen edellytys on että sekä oppijan oletukset että näkökulma muuttuvat. Oppimisen toteutuminen käytännössä edellyttää, että oppija alkaa tietoisesti viedä sekä uudistuneita oletuksiaan että näkökulmaansa oman toimintansa sisältöön. Pelkkä reflektiivinen diskurssi ja emansipoivat oivallukset eivät siis vielä riitä transformaation käynnistymiseen ja etenemiseen. Uudistunut toiminta on ulkoisen käyttäytymisen muuttamisen lisäksi myös asenteiden muuttamista, ongelmien uudelleen asettamista ja ratkaisemista, näkökulmien tarkistamista, asioiden yhdistämistä toisiinsa sekä päätösten tekemistä. Kriittinen reflektio johtaa usein kollektiiviseen sosiaaliseen toimintaan, jossa oppijan päämääränä on saada aikaan uudistuksia toimintaympäristönsä sosiaalisissa käytännöissä, järjestelmissä tai instituutioissa. Oppijan transformaation eteneminen tukee kollektiivisessa sosiaalisessa toiminnassa onnistumista. Halinojan (1996) mukaan kriittiseen itsereflektioprosessiin lähtemistä ja sitoutumista edistää uteliaisuus erilaisia näkemyksiä ja maailmankatsomuksia kohtaan. Reflektio edellyttää merkitysrakenteiden uudistumiseen luottamista, nöyryyttä tunnustaa mahdolliset ajattelun heikkoudet, rehellisyyttä oman toiminnan tarkastelussa, avoimuutta erilaisille argumenteille ja näkökulmille sekä rohkeutta arvostaa toisenlaisia olettamuksia ja kyseenalaistaa omiaan. (Kuittinen 2000, 34, 123.)

Kulttuurisen itseymmärryksen oppimisprosessin kulkua ja eri etappeja havainnollistetaan alla olevassa kuvassa (Kuittinen 2000, 126). Vanhan poisoppiminen ja uuden tiedon ja toimintatapojen vakiintuminen käyttöön saavat aikaan sen, että uudistunut kulttuurinen itseymmärrys alkaa tuntua itsestäänselvyydeltä. Uusi informaatio, arvostukset ja sosiaaliset intressit luovat tarpeen ja mahdollisuuden jälleen uudelle poisoppimisen ja kulttuurista itseymmärrystä muuttavalle uudistavan oppimisen prosessille.

Kulttuurisen itseymmärryksen oppimisprosessin yleinen kulku (Kuittinen 2000, 126)

Kuittinen (2000, 119-123) kokoaa laajaan kirjallisuuskatsaukseen perustuen kulttuurista itseymmärrystä uudistavan oppimisen tunnusmerkkejä seuraavan taulukon mukaisesti:

Kulttuurista itseymmärrystä uudistava oppiminen	Miten ilmenee uudistavassa oppimisprosessissa
Itseymmärryksen syveneminen on emansipatorinen uudistava oppimisprosessi	Tietoa omaa tietoutta vääristävistä rakenteista ja mekanismeista eli emansipoivaa tietoa on mahdollista hankkia kriittisen itsereflektion avulla. Jos emansipoiva tieto johtaa merkitysperspektiivin muutokseen ja muutokseen perustuvan toiminnan aloittamiseen, ihminen on kehittynyt uudistavan oppimisen kautta.
Kulttuurisen itseymmärryksen kehittäminen edellyttää hiljaisen (tacit) tiedon ulkoistamista	Jotta ihminen pystyy arvioimaan kriittisesti omia olettamuksiaan ja omaa ymmärrystään, ne täytyy ensin kyetä tekemään näkyviksi. Omien olettamusten ja ymmärryksen ulkoistaminen ei ole yksinkertaista, koska itseä koskeva ymmärrys rakentuu valtaosin hiljaisen tiedon varaan. Hiljaista tietoa kertyy sitä mukaa, kun opitaan uusia toimintoja ja ikään kuin ajatusten tilan säästämiseksi osa toimintaan vaikuttavista ja sitä säätelevistä taustatekijöistä on muunnettava hiljaisiksi. Hiljainen tieto on läsnä ja opimme sitä lisää aina kun opettelemme välittömästi näkyvään käyttöön tulevia taitoja. Kriittisen reflektion tietoinen harjoittelu aktivoi hiljaisen tiedon näkyväksi tekemistä oppimisessa.
Itseymmärryksen muuttaminen edellyttää itsereflektointia ja kokemusten uudelleentulkintaa	Kokemukset ovat ihmisen ymmärryksen perustana olevien merkitysrakenteiden tärkein muokkaaja. Yksilö kokee todellisuuden varsin samankaltaisesti kuin muut saman kulttuurin keskellä kasvaneet. Kokemukset ovat kulttuurin värittämiä. Kokemusten konstruointi ja tulkinta perustuu kulttuurisidonnaisiin merkitysrakenteisiin. Kulttuurin kollektiiviset merkitysrakenteet ovat yhteydessä ihmisen kulttuuriseen itseymmärrykseen. Yksilön subjektiivinen todellisuus eli maailmankatsomus määrittää yksilön näkökulman minään ja omaan kulttuuriin. Maailmankatsomus säätelee yksilön kokemusprosesseja. Vuorovaikutus muiden kanssa muokkaa maailmankatsomuksen sisältöjä.
Kulttuurisen itseymmärryksen uudistaminen on minän ja maailmankuvan muokkaamista sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta	Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää kulttuurisen minäkäsityksen kehittämisessä ja uudistavassa oppimisessa, sillä ihmisen minä on pitkälti sosiaalisen vuorovaikutuksen tuote. Itsestä on usein helpointa tehdä havaintoja muiden tarjoaman peilin kautta. Uudistuminen vaatii tietoisen reflektioprosessin, jossa peilikuvan sisältöä puretaan ja kootaan uudelleen.
Kulttuurisen itseymmärryksen kehittämisessä on keskeistä vääristymien korjaaminen	On tärkeää päästä eroon erilaisista ymmärryksen ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen esteistä. Esteet voivat muodostua virheellisistä uskomuksista, itsen ilmaisemista tai toteuttamista rajoittavista normeista, kielen avulla luoduista kielteisistä mielikuvista tai pelkoa herättävistä lapsuuden kokemuksista. Jos esteitä ei reflektoida, uudistava oppiminen ei onnistu, vaan entiset vääristymät vinouttavat myös uutta omaksuttavaa tietoa.
Kulttuurista itseymmärrystä uudistava oppiminen ei ole vain kognitiivista informaation käsittelyä vaan holistinen muutosprosessi	Omaa kulttuuria koskevan tietämyksen lisääntyminen tai kulttuurin vaikutusten parempi tiedostaminen ei automaattisesti lisää kulttuurista itseymmärrystä. Ymmärrys voi laajentua vasta, kun tiedon pätevyyden arviointia ja informaation käsittelyä ja valikointia säätelevissä merkityskehyksissä tapahtuu olennaisia muutoksia. Se tarkoittaa perusarvojen, itseä ja toisia koskevien olettamusten, käyttäytymistä koskevien olettamusten ja omien emootioden lähteiden kriittistä tutkimista.
Kulttuurisen itseymmärryksen kehittyminen on hidas ja henkisesti vaativa oppimisprosessi	Kulttuurisessa itseymmärryksen opettelemisessa ei tavoitella täydellisyyttä. Kyseessä on elinikäinen prosessi. Itseymmärryksen uudistaminen edellyttää poisoppimista kuten luopumista tutusta turvallisesta vanhasta minäkuvasta. Poisoppiminen luo tilaa uusille oivalluksille ja kokemuksille. Kun pätemättömiksi tai vääristyneiksi todetut olettamukset poisopitaan eli mitätöidään tietoisesti, ne eivät pääse enää vaikuttamaan tulevaan kulttuurin ja minän määrittelyyn.
Kulttuurinen itseymmärrys kehittyy usein vieraantumisen ja ihmettelyn kautta	Omat lähtökohdat tiedostetaan usein kokonaisvaltaisemmin ja selkeämmin, kun niitä tarkastellaan etäältä, esimerkiksi elettäessä tilapäisesti ulkomailla. Kun ihmisellä on fyysistä ja henkistä etäisyyttä omaan kulttuuriinsa, hän joutuu sijoittamaan henkilökohtaisen perspektiivinsä laajempaan maailmankuvaan. Kulttuurisen itseymmärryksen kehittymistä auttavat tilanteet ja tapahtumat, joissa tutut asiat ainakin osittain muuttuvat kummallisiksi tai tuntemattomiksi. Ihmettelyn johtaminen itseymmärryksen kehittymiseen edellyttää, että ihmettelijä samalla asennoituu muuttamaan käsityksiään, suhtautuu kunnioittavasti toisenlaisiin ajattelutapoihin, pyrkii tunnistamaan ja analysoimaan tulkintasääntöjään sekä arvioi omia kulttuurisidonnaisia toimintatapojaan kriittisesti.