Irmeli Aro: Neljännestä identiteetistä #ple4identity

17 yötä #innovaatiojunaan – peilausta metsäklusteriin

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 28, 2009

Luin #innovaatiojunasta ennen pyhiä kirjoitettuja Qaikuja ja löytyipä mielenkiintoinen ketju aihepiiristä MMM / sosiaalisen median käyttö. Käyn hakemassa aivoituksiini vauhtia kesällä 2007 laatimastani ”Kuljetustekniikan raportista”. Se oli yksi metsätalouden AMK -tutkintoni päättötehtävistä. Viimeistelin samaan aikaan transformatiiviseen oppimiseen – siihen organisaatiossa yhdessä poisoppimiseen – liittyvää opinnäytetyötä. Näin ollen olen ”Kuljetustekniikan raportissa” käsitellyt varsinaisten teknisiin asioihin liittyvien meneillään olevien muutosten lisäksi myös toimintoja toteuttavien ja niihin liittyvien organisaatioiden oppimishaasteita. Osassa ”Toimintaympäristön trendejä” olen kirjoittanut seuraavaa:

”YLE:n uutisten (26.6.2007) mukaan tutkijat vaativat metsäalalta laajoja uudistuksia. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteisen tutkimuksen mukaan metsäalalta vaaditaan todellista uudelleensuuntautumista toimintatapoja myöten. Tutkimuksen mukaan metsäsektori ei säilytä kilpailukykyään pelkillä korjausliikkeillä. Alan kehitystoimilla on kiire ja niiden tulisi olla sekä mittavia että rohkeita.”

Kuva: Irmeli Aron Flickr

”Metsäteollisuus ry (2006) on julkaissut Suomen metsäteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseen ja parantamiseen tähtäävän tutkimusstrategian ”Maailman johtavana metsäklusterina vuoteen 2030”. Strategian mukaan tavoitellaan, että vuoteen 2015 mennessä suomalaisen metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo on puolitoistakertaistunut nykyisestä ja kolmasosa arvosta tulee tuotteista ja palveluista, joita ei tänään vielä valmisteta. Strategian mukaan tavoitellaan edelleen, että vuoteen 2030 mennessä suomalaisen metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo on kaksinkertaistunut nykyisestä ja puolet arvosta tulee tuotteista ja palveluista, joita ei tänään valmisteta. Kotimaisen puun käyttöä pyritään lisäämään neljänneksellä.”

”Jyväskylän yliopiston taloustieteellisen tiedekunnan toimintatutkimuksesta (2005-2008) ”Kotimaisen puunhankinnan tulevaisuuden liiketoimintamallit”:  Suomalaisen puunhankinnan toimitusketjurakenteen murrokseen liittyvät laaja-alaiseen yrittäjyyteen siirtymisen haasteet avaavat mahdollisuuksia kustannustehokkaampien ratkaisujen löytämiseen yhteistyössä, yhteistuumin, rohkeasti ja luovasti. Perustavaa laatua oleva tekijä toimitusketjurakenteiden muutoksen läpiviemisessä on asiakkaan ja toimittajan yhteinen maailmankatsomus. Jos toimitusketjun jäsenet ja osat näkevät toimintaympäristönsä vaatimukset ja kehittämisen merkittävästi eri tavalla, ne päätyvät erisuuntaisiin, jopa keskenään ristiriitaisiin strategisiin toimenpiteisiin. Tämä nakertaa toimitusketjun kustannustehokkuutta. Jos toimitusketjun jäsenet eivät ymmärrä ja ota huomioon oman toimintansa vaikutuksia muihin ketjun jäseniin, tämä johtaa helposti epäluottamukseen ja muurien rakentamiseen. Silloin kun luottamusta on heikosti, tietokin kulkee nihkeästi. Lopputuloksena eri toimijat kehittävät omaa toimintaansa itse oman organisaationsa kannalta parhaakseen näkemällään tavalla ottamatta erityisesti huomioon toimintansa mielekkyyttä koko toimitusketjun ja viime kädessä maksavan asiakkaan kannalta. (Metsäteho 2007.)”

Olen myös käsitellyt alihankinnan lisääntymistä koko puunhankintaan ja puutuotteiden kuljetuksiin liittyvässä toimintokejussa: toiminta pirstaloituu, toimintoketju verkottuu – yhä useammin perinteinen tuottaja (Metsänhoitoyhdistys tai metsäyhtiö) toimii myös palvelun tilaajana tai välittäjänä. Yhä verkostoituvamman työnteon oppiminen on avainpanostuksen arvoinen.

Keväällä 2007 laatimassani ”Puunhankinnan suunnittelu” -päättötehtävässä siteerasin muutoshaasteita käsittelevässä osassa erikoistutkija Arto Kariniemen Metsätehon seminaarissa ”Kehittyvä puuhuolto 2007” (14.-15.2.07) pitämää avauspuheenvuoroa:

”…toimialamme innovatiivisuus kumpuaa meidän itse kunkin innovatiivisuudesta. Muutoksen hallinta on osa tulevaa menestystarinaamme. Se onkin tämänkertaisen seminaarimme pääteema. Kokonaisvaltainen ja kokoava ote auttaa meitä kartoittamaan sinänsä tutun maaston entistä osuvammin. Tutuksi tulleelta ja vakiintuneelta kulkureitiltä on uskallettava perustellusti poiketakin. Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo, se on myönteinen elinehto.”

Kovimmin yllä olevista oppimishaasteisiin liittyvistä pian kolmen vuoden takaisista sitaateista kolahtaa:

Muutoksen läpiviemisessä asiakkaan ja toimittajan yhteinen maailmankatsomus on perustavaa laatua oleva tekijä.” -Kolahtaa siksi, että olen tässä blogikirjoitusketjussani tällä erää – 34 yötä -> 1 yö #innovaatiojunaan – ehtinyt ketjun puoliväliin ja päätynyt tavoittelemaan omien arvojen tunnistamisesta liikkeelle ponkaisevan oman organisaation toimintakulttuurin suunnitelmallisen korjaamisen kuvausta / mallinnusta. Sillä tavalla, että mallia ei tehdä ensin. Vaan että malli muodostuu kaikkien organisaation jäsenten – sekä kasvavan ja pirstaloituvan verkoston – yhteisten kokeilujen tuotoksena. Riittävän pienten kokeilujen. Että ne ehtii tehdä joka päivä. Jo kuukaudessa, parissa alkaa näkyä uudenlaisia tuloksia. Vuosi, pari muuttaa toiminnan kokonaan. Sosiaalista mediaa pystytään ottamaan avuksi entiseen nähden täysin eri tavalla – sähköposteihin ja kokouksiin verrattuna paljon helpommalla tavalla. Alku vaatii ponnistelua. Mutta voiko joku väittää että työnteko noin yleisesti ottaen sujuisi ilman ponnistelua?! Kyse on siitä, miten voimansa käyttää. Entisillä tekemisillä pärjää erittäin pitkälle – suuntaa ne vaan erilaisella asenteella varustettuna kohti vähitellen muuntuvaa ihmisten verkostoa.

Mainokset

18 yötä #innovaatiojunaan – arvo-osaaminen alkaa arvoalueiden tunnistamisesta

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 26, 2009

ARVOALUEIDEN MÄÄRITELMÄT

Lähde: Schwartz, S. H. & Bilsky, W. (1987). Toward a universal psychological structure of human values. Journal of Personality and Social Psychology, 53, 550-562. Kiitos Venla Varikselle prof. Markku Verkasalon käännökseen perustuvasta tiivistelmästä. Kunkin arvoalueen kohdalla on lueteltu käyttäytymiseen, arvostuksiin tai yksilöllisiin tai yhteisöllisiin tavoitteisiin liittyviä osa-alueita, joiden nykytilaa arvioimalla / mittaamalla / mallintamalla päästään tekemään käytännön toteutussuunnitelmaa toimintakulttuurin pitkäjänteisen korjaamisen tueksi ja avuksi.

Valta
Vallan arvostamisella tarkoitetaan yhteiskunnallisen maineen ja arvovallan tavoittelua. Pyrkimyksenä on hallita muita ihmisiä ja asioita. Valta arvona korostaa auktoriteettiaseman saavuttamista tai säilyttämistä ja varakkuutta. Osa-alueet: a) yhteiskunnallinen valta (muiden hallitseminen, valta-asema), b) varakkuus (aineellinen omaisuus, raha) c) arvovalta (oikeus johtaa ja käskeä).
Suoriutuminen
Tätä arvoaluetta määrittää ympäristön normien mukainen henkilökohtainen menestyminen ja pätevyyden osoittaminen. Tavoitteena on siis saavuttaa ympäristön hyväksyntä tuomalla esiin oma kyvykkyys ja pätevyys ympäristön hyväksymällä tavalla. Osa-alueet: a) kunnianhimo (työteliäisyys, eteenpäin pyrkiminen), b) vaikutusvalta (vaikuttaminen ihmisiin ja tapahtumiin), c) kyvykkyys (pätevyys, tehokkuus, aikaan saaminen),d) menestyminen (tavoitteiden saavuttaminen).
Hedonismi
Nautinnonhalu kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Ihmisillä oletetaan olevan synnynnäinen tarve pyrkiä kohti mielihyvää ja aistillisten tarpeiden tyydyttämistä. Osa-alueet: a) mielihyvä (mielihalujen tyydyttäminen), b) elämän nautinto (ruuasta, sukupuolisuudesta ja vapaa-ajasta nauttiminen).
Vaihtelunhalu
Vaihtelunhalu perustuu ihmisen oletettuun tarpeeseen saada vaihtelua elämäänsä, jotta aktivaatiotaso pysyisi riittävän korkealla. Osa-alueet: a) uskaliaisuus (seikkailujen etsiminen, riskien ottaminen), b) monipuolinen elämä (täynnä haasteita, uusia asioita ja muutosta), c) jännittävä elämä (piristävät kokemukset).
Itseohjautuvuus
Tätä arvoaluetta määrittää ajattelun vapaus ja itsenäinen toiminta: omien valintojen tekeminen, luovuus ja tutkiminen. Se pohjautuu haluun hallita ympäristöään ja pyrkiä kohti onnistumista sekä haluun olla itsenäinen suhteessa muihin ihmisiin. Osa-alueet: a) vapaus (toiminnan ja ajatuksen vapaus), b) luovuus (omaperäisyys, mielikuvitus), c) riippumattomuus (itseensä luottaminen, itseriittoisuus), d) itseohjautuvuus tavoitevalinnoissa (omien pyrkimysten valikoiminen), e) uteliaisuus (kaikesta kiinnostunut, tutkiva).
Universalismi
Universalismi pyrkii ihmisten ja luonnon – hyvinvoinnin tärkeyden – ymmärtämiseen, arvostamiseen ja suojelemiseen. Olennaista on myös muiden kuin lähimpien ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen ja tietoisuus luonnonvarojen niukkuudesta. Osa-alueet: a) tasa-arvo (yhtäläiset mahdollisuudet kaikille), b) maailman rauha (vailla sotia ja ristiriitoja), c) ykseys luonnon kanssa (sopeutuminen luontoon), d) viisaus (kypsä elämänymmärrys), e) kauneuden maailma (luonnon ja taiteen kauneus), f) Sosiaalinen oikeudenmukaisuus (epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen, heikoista huolehtiminen), g) laajakatseisuus (erilaisia ajatuksia ja uskomuksia suvaitseva),h) ympäristön suojeleminen (luontoa suojeleva).
Hyväntahtoisuus
Hyväntahtoisuus korostaa huolenpitoa läheisistä ihmisistä arkisessa kanssakäymisessä. Tavoitteena on säilyttää ja lisätä läheisten ihmisten hyvinvointia. Osa-alueet: a) uskollisuus (uskollinen ystäville, ryhmälle), b) rehellisyys (aito, vilpitön), c) avuliaisuus (toisten hyvinvoinnin vuoksi työskentelevä), d) vastuullisuus (luotettava) ja anteeksiantaminen (haluaa antaa muille anteeksi).
Perinteet
Perinteitä arvostava henkilö kunnioittaa ympäristön käyttäytymisnormeja, uskomuksia ja uskonnollisia rituaaleja. Niissä tiivistyy ryhmän yhteenkuuluvuus sekä pyrkimys ryhmän jatkuvuuteen. Perinteiden arvostaminen tarkoittaa ympäristön tapojen ja aatteiden hyväksymistä, kunnioittamista ja sitoutumista. Osa-alueet: a) perinnäistapojen kunnioittaminen (aikaa uhmanneiden tottumusten säilyttäminen), b) maltillisuus (toiminnan ja tunteiden äärimmäisyyksiä välttävä), c) nöyryys (vaatimattomuus, syrjään vetäytyminen), c) oman elämän osansa hyväksyminen (alistuminen elämän oloihin, tyytyväisyys), d) uskoon pitäytyvä (hurskas, jumalinen).
Yhdenmukaisuuden tavoittelu
Pyrkimyksenä on välttää tekoja, mieltymyksiä ja mielijohteita, jotka voisivat häiritä tai vahingoittaa muita tai rikkoa sosiaalisia odotuksia tai normeja. Osa-alueet: a) kohteliaisuus, (hyväntahtoisuus, hyvät tavat), b) itsekuri (itsehillintä, houkutusten vastustaminen), c) vanhempien ja vanhojen ihmisten arvostaminen (kunnioituksen osoittaminen) ja d) tottelevaisuus (velvollisuuksista huolehtiminen, vastuuntuntoisuus, lainkuuliaisuus).
Turvallisuus
Turvallisuus muodostuu harmoniasta, muuttumattomuudesta ja jatkuvuudesta niin yhteiskunnan kuin yksilöiden tasolla. Osa-alueet: a) yhteiskunnallinen järjestys (yhteiskunnan vakaus), b) kansallinen turvallisuus (oman kansan suojeleminen viholliselta), c) palvelujen vastavuoroisuus (kiitollisuusvelkojen välttäminen), d) perheen turvallisuus (rakkaiden turvallisuus), e) puhtaus (siisteys).
Henkisyys
Henkisyys liittyy tarpeeseen etsiä elämän mielekkyyttä. Tämän arvoalueen motivaatioperusta on elämäntarkoitus ja sisäinen tasapaino, joka löytyy ja vaikuttaa arkielämän takaa. Osa-alueet: a) sisäinen sopusointi (rauha itsen kanssa), b) henkinen ja hengellinen elämä (henkisten ja hengellisten ei-aineellisten asioiden korostaminen) ja c) elämän mielekkyys (elämälle löytynyt tarkoitus).

19 yötä #innovaatiojunaan – innovaation tekemisen ohjaus?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 25, 2009

Miten innovaation tekemistä käytännössä voisi ohjata / kuvata / ohjeistaa / rohkaista?

Katselen professori Markku Wileniuksen kolmen vuoden takaista esitelmää ”Tutka ja kiikarit – yrityksen liiketoimintaympäristön ennakointi”. Alla olevan kuvakaappauksen (s. 3) aikajana havainnollistaa myöhäisteollista murrosaikaa:

Elämme viidenkymmenen vuoden tietoyhteiskunnan ajanjaksoa teollisen yhteiskunnan ja tietoisuusyhteiskunnan välissä. 2010 -luvun ajan toteutamme informaatioyhteiskunnan viimeisen viidenneksen vuosikymmentä. Olemme nuolten osoittamassa kohdassa. Merkitysintensiivisyys kasvaa entisestään. Materiaali-intensiivisyys vastaavasti vähenee. Musta murtoviivahässäkkä kuvaa hämminkejä ja ristiriitoja, joista tietoisuusyhteiskunnan – avoimen yhteiskunnan, verkostoituneen yhteiskunnan – ensimmäinen vuosikymmen (2020 -luku) ammentaa energiaa katsella ja mennä eteen päin. Mielenkiintoista on ajatella, että olemme 1970 -luvun alusta lähtien toiminnallamme jo luoneet merkitysintensiivistä työskentelykulttuuria. Tulkitsen tätä etenemistämme niin, että olemme neljän vuosikymmenen ajan kehittäneet ison määrän teorioita ja malleja – laatujohtamisen, itsensä johtamisen, verkko-oppimisen arvioinnin, arvo-osaamisen… Aika ja voimat ovat menneet teorioiden suunnittelemiseen ja hiomiseen. 2010 -luku on näiden teorioiden käytäntöön viemisen ajanjakso – kokeilemalla, testailemalla mallien osia, palasia, vielä keskeneräisiä ja kehitteillä olevia mittareita. Sen sijaan että suunnitellaan vielä lisää ja odotetaan vuotta, jolloin teoria on ihan valmis – jatketaan kehittämistä kääntämällä ajattelua toisin päin. Tekeminen ei seuraa valmiista mallista vaan teoria, mittarit ja mallinnus tarkentuvat kertautuvasti, vuosi vuodelta sen mukaan, mitä vaatimuksia, tuotoksia, verkostoja ja odottamattomia mahdollisuuksia käytännön toteuttamisen prosessin aikana luodaan ja syntyy. Tässä on aukikirjoitettuna se, mistä tällä hetkellä ymmärrän #innovaatiojuna -prosessissa olevan kyse. Tavoittelemme käytännön toimintakulttuurin muutosta kohti tietoisempaa, avoimempaa, verkostoituneempaa eli innovatiivisempaa työtä ja yhteiskuntaa.

Wileniuksen esitys kannattaa lukea läpi vertaillen, miten sen väitteet tai tutkimusviittaukset vaikuttavat sopivan omaan organisaatioon tai tavoiteltuun toimintaympäristöön. Sitten teorian käytäntöön siirtämistä voisi kokeilla laatimalla kysymyksiä ja etsimällä niihin omasta organisaation nykyvaiheesta tai tavoitellusta toimintakulttuurista vastauksia. Mikä käytännössä tukee sitä, että juuri minä muutun innovatiivisemmaksi – niin että sen huomaavat muutkin! Ja niin että muut huomaavat edut ja haluavat edistää kokeilevan ja tekevän asenteen ja meinigin tartuttamista toisiin.

Liitän tähän vielä toisen kuvakaappauksen em. Markku Wileniuksen esitelmästä (s. 10). Siinä kuvataan innovaation tekemisen vaiheita:

Poimin kuvasta neljä innovaation tekemisen vaihetta:

  • Kunnioita tietoa!
  • Käytä hyväksi epätäydellistä tietoa!
  • Odota odottamatonta!
  • Unelmoi tuottavasti!

Uskon, että muut kolme – suuntautuminen, ennakointi ja ajattelu – muodostuvat ja muotouvat yllä listatun neljän tekemisen kohda toteuttamisen sivutuotteena. Suuntautumiseen, ennakointiin ja ajatteluun olemme keskittyneet monen vuosikymmene ajan. Olemme tottuneet asennoitumaan niin, että valmistellaan ja hiotaan teoriaa, suunnitelmaa tai strategiaa vielä lisää. Muutetaan sitä jopa ehkä kokonaan. Aloitetaan sitä varten ehkä uusi projekti. Uusi valmis malli otetaan käyttöön sitten kun…

Voisiko tätä aika pitkään opeteltua ”suunnitellaan vielä lisää” -toimintakulttuuria lähteä muuttamaan ottamalla yllä listatut neljä tekemisen vaihetta jokapäiväiseen käyttöön? Mitä jos kysyisi joka päivä jokaiseen kohtaan liittyen yhden kysymyksen / kolme pientä kysymystä – ja lähtisi työpäivään sillä asenteella, että vastaukset löytyvät kokeilemalla ja käytännössä tekemällä. Illalla voi sitten kirjoittaa vastauksia – joista muodostuvat seuraavan päivän uudet ohjaavat kysymykset. Vastauksia ei kerrota / määrätä etukäteen. Ne löytyvät käytännöstä, ihmisten kohtaamisista, kokemuksista ja tuntemuksista ja näiden pohjalta kasvavan ja muuttuvan titeämyksen ja osaamisen jakamisesta omassa toimintaverkostossa.

Tavoittelen sitä olotilaa, että innovaation tekeminen pilkotaan jokaisen jokaiseen työpäivään – niin pieniksi palasiksi, että se ihan oikeasti sinne mahtuu. Innovaatioprosessi on yllä kaavailemaani kysymyksiin vastaamista ja taas uusien kysmysten kysymistä. Kyseessä on opeteltavissa oleva toimintakulttuurin harkittu muutos. Muutoksen onnistumisessa kyky toimia verkostossa – auttaa ja ottaa apua vastaan – on avainkompetenssi.

20 yötä #innovaatiojunaan – onnen ehtoja joululta 1911

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 24, 2009

Luen pääkirjoitusta Arvi A. Kariston vuonna 1911 kustantamasta julkaisusta ”Nuorison joulu” – tässä siitä katkelmia:

”…meidän hermostuneena ja kuumeisena aikakautenamme ei ole niinkään helppoa löytää nuorta ihmistä, joka todella on nuori. Monet, jotka vielä ijältään ovat nuoret, pitävät kaikkea vanhana ja kuluneena. He eivät innostu mistään, eivät ihmettele mitään. Kaiken epäileminen ja kaiken ala-arvoisena pitäminen on heidät ruumiillisesti näännyttänyt ja sielullisesti näivyttänyt.”

”Jos mieli nuoren ihmisen toteuttaa niitä ihanteita, joihin hän luonnostaan on taipuvainen, niin tulee hänen pitää itsensä tarpeellisen itsekurin alaisena. Hänen tulee saavuttaa valta itsensä yli.”

”Kuri on kuitenkin sellainen käsite, jota hyvin moni meidän aikamme nuorista kammoo. Pidetään ohjattomuutta vapautena lainkaan muistamatta, ettei vapaus koskaan ole samaa kuin kurittomuus.”

”Vapaus vevoittaa, sillä se on hengen aatelia. Todellisesti vapaa ihminen on ritari pelvoton ja moitteeton, joka taistelee puhtain asein oikeuden ja totuuden puolesta. Hän seuraa vakaumustaan kuolemaan saakka. Sellainen on itsekurin korkeimmalle asteelle kohonnut ihminen. Hän on ehjä ja itsenäinen persoonallisuus. Toisin sanoen hän omistaa korkeimman vapauden.”

”Rakasta hyvää, vihaa pahaa, molempia tulisesti, niin pysyt hyveen tiellä ja kykenet osaltasi auttamaan voittoon oikeutta, totuutta ja vapautta ja täytät tehtäväsi isänmaasi kansalaisena ja ihmiskunnan jäsenenä.” (Pääkirjoitus: Onnen ehtoja, Eetu A. Alha, Kariston julkaisu Nuorison joulu, 1911)

Kuva: Irmeli Aron Flickr

Hiljene, työ!
Maan yli kaartuvi jouluyö.
Syttyvät ylhäällä tähtien valot, loistavat juhlaa taivahan talot.
Linnunratojen tuohuksin, tuhansin, korkein, kirkkahin.
Hiljene, työ! -Lauri Pohjanpää (Jouluaatto, Kirjapaja, 1946)
Tagged with: ,

21 yötä #innovaatiojunaan – organisaation tunneiän nostoon

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 24, 2009

Jaoin pari päivää sitten Twitterin kautta Google -kirjalinkin: ”Executive EQ, Emotional Intelligence in Leadership and Organizations” – aukeamaan kohdasta ”Emotional Literacy”. Etsin tietoa hauilla ”emotional intelligence”, ”emotional competence”, ”emotional capital”, ”emotional literacy” – koska edellisissä kirjoituksissani käsittelemäni teemat tiivistyvät tunneälyyn, tunneosaamiseen, tunnepääomaan… Niihin pitää panostaa läpi organisaation jokaisen omassa oppimissunnitelmassa ja sen toteuttamisessa —> oppijat yhdessä ja heidän osaamisensa yhteensä verkostosta tulevien energialatausten voimistamina käynnistävät, pitävät yllä ja asteittain ja vähitellen luovat toimintakulttuuria, jossa innovointi – innostuminen ja innostaminen – tulevat jokapäiväiseksi tavaksi tehdä työtä ja oppia.

Sain em. Twitter -linkkiini kysymyksen siitä, miten ”emotional intelligence” eroaa ”spiritual intelligence” -käsitteestä. Vaikea, iso ja kokonaisvaltainen kysymys… Kiitos, Ossi! Tähän vastaileminen kantaa monen blogipostin verran eteen päin. Aloitan Wikipediasta. ”Spiritual intelligence” -sivulla viitataan kirjaan ”Spiritual Capital: Wealth We Can Live By” (Zohar D. & Marshall I, 2004) ja siitä kahteentoista transformaation eli (organisaatiota) uudistavan oppimisen periaatteeseen / vaiheeseen. Näiden vaiheiden läpikäyminen oman oppimissuunnitelman kautta ja avulla tukee vahvasti jokaisen omien toimintatapojen kriittistä arviointia ja niiden korjaamista – joidenkin tapojen kohdalla riittää ihan pienikin korjaus, joidenkin kohdalla tarvitaan paradigmahyppyä. Kun työn oppii tekemään oppimalla – oppimisen kautta ja avulla – yksittäisittäisistä, eri tavalla kuin aikaisemmin tehtävistä työsuorituksista kasvaa uusiin keksintöihin, käytäntöihin ja tuotoksiin johtava kertautuva jatkumo. Tässä prosessissa verkostolta tulevat palaute, tuki, kannustus ja kritiikki on ratkaisevan tärkeää. Esimerkiksi minä olen tässä prosessissa nyt vaiheessa, jossa verkostostani tulevat impulssit vievät innovaation tuottamisen teoria-ajatteluani eteen päin. Uskon vahvasti, että lähitulevaisuuden seuraava vaihe tuottaa käytännön kytköksiä – erityisesti #innovaatiojunaa nyt ajattelen.

Tässä edellä viitattu yksilön —> organisaation transformaation sisältölista:

  • Self-Awareness: Knowing what I believe in and value, and what deeply motivates me
  • Spontaneity: Living in and being responsive to the moment
  • Being Vision- and Value-Led: Acting from principles and deep beliefs, and living accordingly
  • Holism: Seeing larger patterns, relationships, and connections; having a sense of belonging
  • Compassion: Having the quality of ”feeling-with” and deep empathy
  • Celebration of Diversity: Valuing other people for their differences, not despite them
  • Field Independence: Standing against the crowd and having one’s own convictions
  • Humility: Having the sense of being a player in a larger drama, of one’s true place in the world
  • Tendency to Ask Fundamental ”Why?” Questions: Needing to understand things and get to the bottom of them
  • Ability to Reframe: Standing back from a situation or problem and seeing the bigger picture; seeing problems in a wider context
  • Positive Use of Adversity: Learning and growing from mistakes, setbacks, and suffering
  • Sense of Vocation: Feeling called upon to serve, to give something back

Valikoin ”Emotional intelligence” -wikisivulta esimerkiksi viittauksen artikkeliin ”The Science of Emotional Intelligence” (Salovey P. & Grewal D, 2005) – neljä tunneosaamisen aluetta:

  1. Perceiving emotions — the ability to detect and decipher emotions in faces, pictures, voices, and cultural artifacts- including the ability to identify one’s own emotions. Perceiving emotions represents a basic aspect of emotional intelligence, as it makes all other processing of emotional information possible.
  2. Using emotions — the ability to harness emotions to facilitate various cognitive activities, such as thinking and problem solving. The emotionally intelligent person can capitalize fully upon his or her changing moods in order to best fit the task at hand.
  3. Understanding emotions — the ability to comprehend emotion language and to appreciate complicated relationships among emotions. For example, understanding emotions encompasses the ability to be sensitive to slight variations between emotions, and the ability to recognize and describe how emotions evolve over time.
  4. Managing emotions — the ability to regulate emotions in both ourselves and in others. Therefore, the emotionally intelligent person can harness emotions, even negative ones, and manage them to achieve intended goals.

—> Tunneosaaminen on verkoston tunteiden 1) hahmottamista, 2) käyttöä, 3) ymmärrystä ja 4) hallintaa. Oppiminen tähtää siihen, että osaamme hallita tunteitamme enemmän kuin mitä annamme tunteidemme hallita meitä (organisaatio- ja verkostokäyttäytymisessämme). Tästä kokonaisuudesta tiivistyy avainkäsitteeksi ”organisaation tunneikä”. Tunneikä ei ole jotain, mikä kasvaa lineaarisesti, vaan ikä on erisuuruinen suhteessa erilaisiin uusiin asioihin, muutoksiin tai opeteltaviin taitoihin. Tunneiän suunnitelmallinen nostaminen – oman ja organisaation – auttaa vähitellen omaksumaan tarvittavia uusia asenteita ja tapoja vähemmällä stressillä. Siinä mielessä voisi ajatella, että pystymme tosiaankin nostamaan tunneikäämme – vahvistamaan perustaa jatkuvalle (pois)oppimiselle. Tunneikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että missään työelämän vaiheessa voisi todeta olevansa riittävän ”vanha” – ettei tarvitse enää poisoppia ennakko-odotuksiaan, kun  kohtaa / valmistautuu kohtaamaan ennalta odottamattomia tilanteita, asioita, ihmisiä, verkostoja.

Liitän tähän kuvakaappauksen artikkelista ”Ristiriidoista työyhteisön arjessa ja kehitystyössä – Käsityserojen ja intressiristiriitojen kohtaaminen osana tapahtumisen taidetta” (Kari Pääskynen, 2008, s. 74). Kuva tuulettaa ajatuksia havaitsemaan, kuinka suuri merkitys toimintakulttuurin muuttamisessa on yhdessä tekemisellä ja erilaisten toimintatapojen kokeilemisella käytännössä – heti teoriaoppimisen alusta alkaen. Kun kuvan sykliä lukee pari kertaa läpi, niin tulee aika karu käsitys siitä, mihin suuntaan oma ajattelu ja asenne muovautuvat, jos tuota sykliä omassa organisaatiossaan – asemassa kuin asemassa – pähkäilee ja toteuttaa yksin tai muuten vaan periatteella, että tietää kyllä miten asiat ovat ja hoidetaan niistä kyselemättä tai niitä turhan päiten muiden kanssa vatkaamatta.

22 yötä #innovaatiojunaan – kulttuurinen itseymmärrys muutosenergian lähteenä

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 22, 2009

Käsittelin eilisessä postissani kulttuurienvälisen toimintakyvyn oppimisen perusteita. Syvennän teemaa tänään palaamalla kiitollisena Esko Kuittisen Pro Gradu -tutkielmaan ”Kulttuurinen itseymmärrys uudistavan oppimisen kohteena” (Tampereen yliopisto, Kasvatustieteen laitos, Aikuiskasvatus 2000). Tiivistin sitä opinnäytetyötäni varten – seuraavat katkelmat, kuvat ja taulukot viittaavat em. tutkielmaan.  Em. tutkielman ote transformatiiviseen oppimiseen – tavoitteelliseen, yhteisölliseen ja verkostoituneeseen irti- ja poisoppimiseen – antaa vahvaa ponnahduslautaa suuntaan, jota tavoittelen tällä blogikirjoitusketjullani.

(Mezirowin 1990, 1991) mukaan transformatiivinen oppiminen rakentuu seuraavista keskeisistä elementeistä. Kulttuurinen itseymmärrys määritellään yksilön korkeatasoiseksi tietoisuudeksi omasta kulttuuristaan, sen vaikutuksista omaan kulttuuri-identiteettiin, minäkäsitykseen ja ajattelu- ja toimintatapoihin sekä näiden vaikutuksista kohdattaessa toisia kulttuureja.  Itseymmärryksen vääristymät ja muut heikkoudet voivat muodostua kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen esteiksi. Esteiden poistamiseen tarvitaan emansipoivaa oppimista. Kulttuurista itseymmärrystä uudistava oppiminen on monimutkainen, ihmistä kokonaisvaltaisesti muuttava prosessi. Prosessi on henkisesti vaativa erityisesti siksi, että se edellyttää hiljaisten minä- ja kulttuurikäsitysten tiedostamista, omien olettamusten kyseenalaistamista ja vääristyneiden uskomusten poisoppimista. Oppimista vaikeuttaa ihmisen perustavanlaatuisten merkitysrakenteiden taipumus vastustaa muutosta sekä prosessin emotionaalinen haastavuus. Sosiaalisella tuella ja ohjauksella onkin uudistavassa oppimisessa keskeinen merkitys. (Kuittinen 2000, 2.)

Uudistavan oppimisen prosessi Crantonin (1992) kuvaamana (Kuittinen 2000, 34)

Uudistavan oppimisen prosessin etenemistä havainnollistetaan yllä olevassa kuvassa (Cranton 1992). Mezirowin (1991, 1995) mukaan uudistavan oppimisen edellytys on että sekä oppijan oletukset että näkökulma muuttuvat. Oppimisen toteutuminen käytännössä edellyttää, että oppija alkaa tietoisesti viedä sekä uudistuneita oletuksiaan että näkökulmaansa oman toimintansa sisältöön. Pelkkä reflektiivinen diskurssi ja emansipoivat oivallukset eivät siis vielä riitä transformaation käynnistymiseen ja etenemiseen. Uudistunut toiminta on ulkoisen käyttäytymisen muuttamisen lisäksi myös asenteiden muuttamista, ongelmien uudelleen asettamista ja ratkaisemista, näkökulmien tarkistamista, asioiden yhdistämistä toisiinsa sekä päätösten tekemistä. Kriittinen reflektio johtaa usein kollektiiviseen sosiaaliseen toimintaan, jossa oppijan päämääränä on saada aikaan uudistuksia toimintaympäristönsä sosiaalisissa käytännöissä, järjestelmissä tai instituutioissa. Oppijan transformaation eteneminen tukee kollektiivisessa sosiaalisessa toiminnassa onnistumista. Halinojan (1996) mukaan kriittiseen itsereflektioprosessiin lähtemistä ja sitoutumista edistää uteliaisuus erilaisia näkemyksiä ja maailmankatsomuksia kohtaan. Reflektio edellyttää merkitysrakenteiden uudistumiseen luottamista, nöyryyttä tunnustaa mahdolliset ajattelun heikkoudet, rehellisyyttä oman toiminnan tarkastelussa, avoimuutta erilaisille argumenteille ja näkökulmille sekä rohkeutta arvostaa toisenlaisia olettamuksia ja kyseenalaistaa omiaan. (Kuittinen 2000, 34, 123.)

Kulttuurisen itseymmärryksen oppimisprosessin kulkua ja eri etappeja havainnollistetaan alla olevassa kuvassa (Kuittinen 2000, 126). Vanhan poisoppiminen ja uuden tiedon ja toimintatapojen vakiintuminen käyttöön saavat aikaan sen, että uudistunut kulttuurinen itseymmärrys alkaa tuntua itsestäänselvyydeltä. Uusi informaatio, arvostukset ja sosiaaliset intressit luovat tarpeen ja mahdollisuuden jälleen uudelle poisoppimisen ja kulttuurista itseymmärrystä muuttavalle uudistavan oppimisen prosessille.

Kulttuurisen itseymmärryksen oppimisprosessin yleinen kulku (Kuittinen 2000, 126)

Kuittinen (2000, 119-123) kokoaa laajaan kirjallisuuskatsaukseen perustuen kulttuurista itseymmärrystä uudistavan oppimisen tunnusmerkkejä seuraavan taulukon mukaisesti:

Kulttuurista itseymmärrystä uudistava oppiminen Miten ilmenee uudistavassa oppimisprosessissa

Itseymmärryksen syveneminen on emansipatorinen uudistava oppimisprosessi Tietoa omaa tietoutta vääristävistä rakenteista ja mekanismeista eli emansipoivaa tietoa on mahdollista hankkia kriittisen itsereflektion avulla. Jos emansipoiva tieto johtaa merkitysperspektiivin muutokseen ja muutokseen perustuvan toiminnan aloittamiseen, ihminen on kehittynyt uudistavan oppimisen kautta.
Kulttuurisen itseymmärryksen kehittäminen edellyttää hiljaisen (tacit) tiedon ulkoistamista Jotta ihminen pystyy arvioimaan kriittisesti omia olettamuksiaan ja omaa ymmärrystään, ne täytyy ensin kyetä tekemään näkyviksi. Omien olettamusten ja ymmärryksen ulkoistaminen ei ole yksinkertaista, koska itseä koskeva ymmärrys rakentuu valtaosin hiljaisen tiedon varaan. Hiljaista tietoa kertyy sitä mukaa, kun opitaan uusia toimintoja ja ikään kuin ajatusten tilan säästämiseksi osa toimintaan vaikuttavista ja sitä säätelevistä taustatekijöistä on muunnettava hiljaisiksi. Hiljainen tieto on läsnä ja opimme sitä lisää aina kun opettelemme välittömästi näkyvään käyttöön tulevia taitoja. Kriittisen reflektion tietoinen harjoittelu aktivoi hiljaisen tiedon näkyväksi tekemistä oppimisessa.
Itseymmärryksen muuttaminen edellyttää itsereflektointia ja kokemusten uudelleentulkintaa Kokemukset ovat ihmisen ymmärryksen perustana olevien merkitysrakenteiden tärkein muokkaaja. Yksilö kokee todellisuuden varsin samankaltaisesti kuin muut saman kulttuurin keskellä kasvaneet. Kokemukset ovat kulttuurin värittämiä. Kokemusten konstruointi ja tulkinta perustuu kulttuurisidonnaisiin merkitysrakenteisiin. Kulttuurin kollektiiviset merkitysrakenteet ovat yhteydessä ihmisen kulttuuriseen itseymmärrykseen. Yksilön subjektiivinen todellisuus eli maailmankatsomus määrittää yksilön näkökulman minään ja omaan kulttuuriin. Maailmankatsomus säätelee yksilön kokemusprosesseja. Vuorovaikutus muiden kanssa muokkaa maailmankatsomuksen sisältöjä.
Kulttuurisen itseymmärryksen uudistaminen on minän ja maailmankuvan muokkaamista sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on tärkeää kulttuurisen minäkäsityksen kehittämisessä ja uudistavassa oppimisessa, sillä ihmisen minä on pitkälti sosiaalisen vuorovaikutuksen tuote. Itsestä on usein helpointa tehdä havaintoja muiden tarjoaman peilin kautta. Uudistuminen vaatii tietoisen reflektioprosessin, jossa peilikuvan sisältöä puretaan ja kootaan uudelleen.
Kulttuurisen itseymmärryksen kehittämisessä on keskeistä vääristymien korjaaminen On tärkeää päästä eroon erilaisista ymmärryksen ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen esteistä. Esteet voivat muodostua virheellisistä uskomuksista, itsen ilmaisemista tai toteuttamista rajoittavista normeista, kielen avulla luoduista kielteisistä mielikuvista tai pelkoa herättävistä lapsuuden kokemuksista. Jos esteitä ei reflektoida, uudistava oppiminen ei onnistu, vaan entiset vääristymät vinouttavat myös uutta omaksuttavaa tietoa.
Kulttuurista itseymmärrystä uudistava oppiminen ei ole vain kognitiivista informaation käsittelyä vaan holistinen muutosprosessi Omaa kulttuuria koskevan tietämyksen lisääntyminen tai kulttuurin vaikutusten parempi tiedostaminen ei automaattisesti lisää kulttuurista itseymmärrystä. Ymmärrys voi laajentua vasta, kun tiedon pätevyyden arviointia ja informaation käsittelyä ja valikointia säätelevissä merkityskehyksissä tapahtuu olennaisia muutoksia. Se tarkoittaa perusarvojen, itseä ja toisia koskevien olettamusten, käyttäytymistä koskevien olettamusten ja omien emootioden lähteiden kriittistä tutkimista.
Kulttuurisen itseymmärryksen kehittyminen on hidas ja henkisesti vaativa oppimisprosessi Kulttuurisessa itseymmärryksen opettelemisessa ei tavoitella täydellisyyttä. Kyseessä on elinikäinen prosessi. Itseymmärryksen uudistaminen edellyttää poisoppimista kuten luopumista tutusta turvallisesta vanhasta minäkuvasta. Poisoppiminen luo tilaa uusille oivalluksille ja kokemuksille. Kun pätemättömiksi tai vääristyneiksi todetut olettamukset poisopitaan eli mitätöidään tietoisesti, ne eivät pääse enää vaikuttamaan tulevaan kulttuurin ja minän määrittelyyn.
Kulttuurinen itseymmärrys kehittyy usein vieraantumisen ja ihmettelyn kautta Omat lähtökohdat tiedostetaan usein kokonaisvaltaisemmin ja selkeämmin, kun niitä tarkastellaan etäältä, esimerkiksi elettäessä tilapäisesti ulkomailla. Kun ihmisellä on fyysistä ja henkistä etäisyyttä omaan kulttuuriinsa, hän joutuu sijoittamaan henkilökohtaisen perspektiivinsä laajempaan maailmankuvaan. Kulttuurisen itseymmärryksen kehittymistä auttavat tilanteet ja tapahtumat, joissa tutut asiat ainakin osittain muuttuvat kummallisiksi tai tuntemattomiksi. Ihmettelyn johtaminen itseymmärryksen kehittymiseen edellyttää, että ihmettelijä samalla asennoituu muuttamaan käsityksiään, suhtautuu kunnioittavasti toisenlaisiin ajattelutapoihin, pyrkii tunnistamaan ja analysoimaan tulkintasääntöjään sekä arvioi omia kulttuurisidonnaisia toimintatapojaan kriittisesti.

23 yötä #innovaatiojunaan – kohti kulttuurienvälistä kompetenssia

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 22, 2009

Pääsisikö huomenna tekemään ensimmäistä #innovaatiojuna -prosessin käsitekarttaa! Olen aiemmissa posteissani tullut moneen kertaan siihen tulokseen, että oman paikkansa tunnistaminen omassa lähimmässä kulttuurissaan on verkostoitumisen ensimmäisen askel. Ymmärrys oman toiminnan vaikutuksista – myös kun valitsee toimimatta jättämisen – muihin lisää ymmärrystä toisten (organisaatiokulttuurien) valintojen taustoista. Myös ymmärrys siitä kasvaa, miten kauaskantoinen vaikutus omilla asenteilla ja valinnoilla on verkostoituneessa työskentelyssä. Itse lähetetyt impulssit säteilevät muuntuneina takaisin pitkän aikaa. Seuraavat neljä kappaletta luotaavat kulttuurikompetenssin opettelemisen perusteita. Ne ovat opinnäytetyöni osasta ”Transformatiivinen ja reflektiivinen ote oppimiseen”, (josta löytyvät myös viitatut lähteet). Oppiminen, opettaminen ja opetteleminen eivät viittaa ainoastaan kouluun ja opiskeluun vaan yleisesti kulttuurienvälistä toimintakykyä tavoittelevien organisaatioiden toimintakulttuurin asteittaisen korjaamisen vaiheisiin.

Matinheikki-Kokon (1999, 229) mukaan monikulttuurinen opetus sisältää universaaleja piirteitä, mutta se lähtee aina oppijan omasta kulttuurista ja kielestä. Näiden välille voi rakentaa sillan vain, kun sitä molemmissa päissä kannattaa tukevamaaperäinen ranta. Rannat ja rakennusmateriaalit on tutkittava ennen sillanrakennuksen aloittamista. Monikulttuurisen oppimisympäristön rakentamisen epäonnistumisen merkittävin syy on, että siltoja ryhdytään rakentamaan rannattomiin tai yksirantaisiin maisemiin (Koppinen 1999). Siltana toimivan monikulttuurisen oppimisen paradigman rakentaminen edellyttää oppivan yhteisön kulttuurisen ja yhteiskunnallisen arvoperustan arviointia ja näkyväksi tekemistä mm. oppimisen sisältöjen, oppimis- ja opettamistyylien ja tiimikäyttäytymisen osalta. Monikulttuurisen opetuksen paradigman rakentaminen ei vaadi rakentajana toimivaa oppivaa yhteisöä luopumaan omasta kulttuuriperustastaan. Se vaatii kuitenkin sen, että yhteisö luopuu uskosta, että sen oma koulutus- ja kulttuuriperusta on rannaton eli arvolähtökohdiltaan universaali tai että yksirantaisuus palvelee monikulttuurisen yhteisön oppijaa. Vastarantojen kulttuurista maisemaa täytyy opetella tuntemaan. Täytyy oppia arvioimaan, miltä oma maisema näyttää vastarannalta katseltuna.

Kuva: Irmeli Aron Flickr

Kulttuurimaisema muuttuu jatkuvasti. Siitä seuraa, että kulttuurimaisemaa ja kulttuuria kuvaavien käsitteiden muutos on aktiivista ja eläväistä. Monikulttuurisuuden ja kulttuurisen muutoksen käsitteiden kulttuurisidonnaisuuden ymmärtämisen kasvattaminen auttaa monikulttuurisen oppimisympäristön ja –yhteisön rakentamisessa. Näin on mahdollista löytää oppimiselle ja oppimiskulttuurille yhteinen kieli. Kulttuurin voi määritellä myös oppimisen näkymättömäksi DNA –ketjuksi, joka toteutuu ja saa muotonsa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Gothoni n.d.). Genetiikan tutkimus pyrkii auttamaan ihmistä ymmärtämään paremmin biologisen toimintansa perusteita ja myös vaikuttamaan niihin. Ihmisen oppimisen ja toiminnan kulttuuristen perustojen ymmärtäminen auttaa tunnistamaan kulttuurisia DNA –ketjuja ja vaikuttamaan niihin. Ihmisen tapa toimia ja hahmottaa todellisuutta lähtee hänen luontaisesta kulttuuriperustastaan. Se auttaa häntä selviytymään hänen jo tuntemassaan kulttuurimaisemassa. Kun kulttuurimaisema muuttuu, ihmiseltä edellytetään uudenlaisten toimintatapojen opettelemista. Kuten DNA –ketju myös kulttuuriperimä pitää sisällään mahdollisuuden muuttumiseen. Muuttuminen ei merkitse uhkaa, vaan kätkettynä olevien voimavarojen ottamista käyttöön ja tekemistä näkyviksi. Samoin kuin geneettinen monimuotoisuus myös kulttuurinen monimuotoisuus on yhteiskunnan elinvoimaisuuden edellytys. (Matinheikki-Kokko 1999, 229-230.)

Opettaja on pedagoginen vaikuttaja ja uudistaja, jonka omaa työtä koskeva reflektio on työssä kehittymisen perusta. Opettajaa on kuvattu mm. reflektiiviseksi praktikoksi ja oman työnsä tutkijaksi. Tällä korostetaan praktisen eli hiljaisen (tacit) tiedon näkyväksi tekemistä ja tieteellistämistä. Reflektio on tärkeä osa koulun kehittämistyötä sekä yksilöllisellä että oppivan yhteisön yhteisellä tasolla. Opettajan tiivistahtiselle työlle on ominaista monien yhtäaikaisesti vaikuttavien ja muuttuvien tekijöiden verkoston läsnäolo. Näin ollen reflektio varsinaisissa arjen toimintatilanteessa on rajoi-tettua. Toiminnan jälkeinen ja uuden suunnitteluvaiheessa tapahtuva reflektio nousevat kehittymisen kannalta keskeisiksi. Reflektion käyttöä myös arjen tilanteissa voi kuitenkin tietoisesti harjoitella. Opettaja on itse yhteiskuntansa kasvatti ja siten monella tavalla siinä vallitsevien ajattelutapojen vanki, mikäli kasvatukseen liittyviä kysymyksiä ei kysytä tai kyseenalaisteta eli reflektoida. Opettajaa on kuvattu myös transformatiiviseksi intellektuaaliksi, joka tunnistaa työtään määrittävät ideologiset ja käytännölliset ehdot, roolinsa kilpailevien poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen voimien legitimoijana ja vastustajana ja jonka toiminnassa teoria ja käytäntö kohtaavat pedagogisella ja yhteiskunnallisella tasolla – perspektiivien laajentamiseen ja avaamiseen huomiota kiinnittävää pedagogiikkaa voidaan nimittää transformatiiviseksi pedagogiikaksi. Monikulttuurisen maailmankylän opettajalle tämä tarkoittaa myös kykyä asettua toisen asemaan ja omaksua useita katsantokantoja. Se tarkoittaa myös muutosta ja asioiden omakohtaista työstämistä, vaikeita ratkaisuja opetustyön hoitamisessa, tiedon suhteellisuuden tajuamista, valtarakenteiden hahmottamista ja valtavirran ja oman kulttuurisen taustansa tiedostamista. Arvostamisen ja kuuntelemisen opetteleminen on kulttuurien ymmärrystä edellyttävän vuoropuhelun edellytys. Se, että opettaja ja oppija tajuavat tiedon suhteellisuuden ja oman rajoittuneisuutensa on kehittymisen edellytys. Se, mihin me kasvoimme, tuntuu meistä luonnolliselta, mutta saattaa tuntua hyvin oudolta toisenlaisessa kulttuurissa ja ympäristössä eläneelle. Tämän ymmärtäminen auttaa suhtautumaan tasaarvoisesti toisiin kulttuureihin eli kuuntelemaan toisia ihmisiä ja rakentamaan ymmärtävää vuoropuhelua. (esim. Räsänen 2002, 19-21.)

Kulttuurienvälisesti kompetentiksi tullaan transformatiivisen oppimisprosessin kautta. Oppimisprosessi etenee asteittain omakulttuurikeskeisestä vaiheesta kohti kulttuurienvälistä identiteettiä. Kulttuurienvälinen oppija kehittää vähitellen identiteetin, jossa hän näkee itsensä monikulttuurisena ja jossa hän kykenee tulkitsemaan ja arvioimaan käyttäytymistään erilaisista kulttuurisista viitekehyksistä käsin. Gudykunst (1991) määrittää kulttuurienvälisen kompetenssin oppimisen neljänä peräkkäisenä vaiheena. Tiedostamattoman epäpätevyyden (unconscious incompetence) vaiheessa ymmärretään väärin toisen käyttäytymistä, mutta ei olla siitä tietoisia. Tiedostetun epäpätevyyden (conscious incompetence) vaiheessa ollaan selvillä väärinkäsityksistä, mutta niitä ei pystytä selvittämään tai korjaamaan. Kolmannessa eli tietoisen kompetenssin (conscious competence) vaiheessa käyttäytymistä pystytään muuttamaan silloin, kun ollaan tekemisissä toisesta kulttuurista olevan henkilön kanssa. Tiedostamattoman kompetenssin (unconscious competence) vaiheessa oikea viestintäkäyttäytyminen on harjaantunut niin suuressa määrin osaksi omaa luontaista käyttäytymistä, ettei erilaisia tapoja tarvitse enää tietoisesti erikseen ajatella ja ottaa käyttöön erilaisissa toisen kulttuurin viestintätilanteissa. (esim. Salo-Lee 2005, 130.)

24 yötä #innovaatiojunaan – ”networked mashup plan?”

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 21, 2009

Kuva: Irmeli Aron Flickr

Menossa:

  • Parin viikon rupeama eilen kertomani Lean -johtamismallin syvällisemmän käytännön ymmärryksen parissa
  • Hahmottelu mallista, jossa energiaa ja toimintaa syntyy tekemisen ja teorian ristiriitojen kautta: 1) iso määrä impulsseja ja ihmisiä kohtaa – #innovaatiojuna -prosessi, 2) prosessiin liittyvistä verkostoista virtaa lisää impulsseja – toimintaa, kokeiluja ja käytänteitä emergoituu, 3) (väli)tulokset integroituvat uusiin verkostoihin ja verkostoituneisiin (innovaatio)prosesseihin –> ”NETWORKED MASHUP PLAN” (työnimi 20.12.2009!)

Seuraavat lähteet ovat nyt päällimmäisenä mielessäni, tässä kirjoitusketjussa aiemmin sivuamiani lisäksi:

Mashupista

Seuraavissa väitöstutkimuksissa kiinnostavat ja askarruttavat vuorovaikutuksesta havaitut (toiminta)kulttuuriset tekijät. Tarkoitukseni ei ole käsitellä lähiaikojen yhteyksissä näitä tutkimuksia kovin laajasti, vaan poimia niistä joitakin avainsanoja / eri näkökulmia mahdollisesti linkittäviä tai yhdistäviä ratkaisuja. Oman vuorovaikutuksen parantaminen on innovatiivisen toimintakulttuurin tavoittelussa kaikkein tärkein lyhyen ja pitkän tähtäyksen panostuksen kohde.

Esko Kilpi kirjoittaa blogissaan 20.12.2009 (Twitter and Facebook in corporate use): ”Following is at best learning through observing and emulating practice. It is about growing linkages and filtering linkages at the same time. Leading is practicing one’s work in an open transparent way and being truly reflective, writing about work and engaging in the community.

Tavoittelin em. ajatusta kirjoittaessani yllä tekemisen ja teorian ristiriitojen hyödyllisyydestä. Omat vuorovaikutustaidot ovat työväline, jolla verkostoa kasvatetaan ja tiivistetään ja suodatetaan samanaikaisesti. Vuorovaikutusta parantava johtaminen – myös toisiin suunnattu itsensä johtaminen – on avoimella ja läpinäkyvällä reflektioprosessilla johtamista. Sen takia bloggaus kannattaa aloittaa! Bloggaamalla avoimuutta ja läpinäkyvyyttä oppii joka päivä vähän lisää. Reflektion – jota voisi sanoa myös yhdessä poisoppimikseksi – oppii verkostoituneen bloggauksen sivutuotteena!

25 yötä #innovaatiojunaan – mistä tietää, mistä pitää oppia irti?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 19, 2009
  • Omistan tämän postin Lean -johtamisfilosofian mukaiselle neljälletoista periaatteelle. (Lähteenä kirja: Toyotan tapaan (Jeffrey K. Liker, 2004, käännös suomeksi Marko Niemi, 2006)). Seuraavien neljäntoista periaatteen maistelu johdattaa tämän blogikirjoitussarjan seuraavaan käänteeseen. Merkittävä vaikuttaja virtuaaliverkostoituneen ajatteluni ja toimintani käynnistymisessä ja muuntumisessa on ollut laatujohtamisen täysin ei-virtuaalinen lukupiiri. Aloitamme kolmatta toimintavuottamme ja tammikuun 2010 käsittelyyn valmisteltava kirja on em. ”Toyotan tapaan”.
  • Ehdotettiin, että jokainen valmistelee ”aanelosen” kustakin periaatteesta tuulettaakseen omaa ajatteluaan. Tämä loksahtaa mielenkiintoisesti tuulettamaan tätä meneillään olevaa kirjoitusketjuani. Lähestymistapani ei ole ”aanelonen”, koska pidän sitä ”mittana” yhtä menneen ajan asiana kuin sähköpostin käyttöä vuorovaikutusvälineenä. Neljäntoista periaatteen käsittelyni muovautuu kuten koko tämä blogi – verkostostani nousevien impulssien näköisiksi.
  • Katselin em. periaatteisiin liittyviä suomenkielisiä linkkejä, ja ketteratkaytannot.fi -sivulla sanotaan, että ”Toyotan tapaan tutustuminen on hyvä tapa irtaantua perinteisestä yritysfilosofiasta”. Siitä juontui otsikkoni …mistä tiedämme, mistä meidän pitää irtautua?! Ajattelin käyttää tätä eteen päin pukkaavana ajatuksena neljäntoista periaatteen käsittelyssäni. Vaikkapa esittämällä nämä kysymykset kohta kohdalta (- periaate per päivä?) peilaten, minkä näen #innovaatiojuna -prosessissa olevan toisin, irti oppimisen kohteena: 1) Mikä ei ole tähän asti onnistunut? 2) Miten se on käynyt ilmi vuorovaikutuksessa? 3) Miten vuorovaikutus muuttuu innovatiivisessa ja avoimessa toiminnassa? Lähden siitä, että on tärkeää ymmärtää, mikä jumitti onnistumista tähän asti. Tärkeämpää on olla rajaamatta mitään tulevaa onnistumismahdollisuutta pois. Tärkeintä on oppia paremmaksi tekemään oikeita kysymyksiä – koko ajan uusia!
  • Vastauksena muodostuu kuvaa siitä, miten irtioppimisen kohteet löydetään …vallitsevan toimintakulttuurin visualisoinnilla, oman paikan huomaamisella oman organisaation / verkoston kulttuurissa, oman hiljaisen vuorovaikutuksen (vrt. hiljainen tieto – tacit knowledge) tunnistamisella, pienten muutosten omassa tekemisessä kokeilemisen kautta ratkaisujen hahmottumisella…???
Periaate 1: Tee päätöksiä pitkän tähtäimen filosofian pohjalta, mutta myös lyhyen tähtäimen taloudellisten tavoitteiden kustannuksella.
Periaate 2: Luo jatkuva prosessin virtaus tuodaksesi ongelmat esille.
Periaate 3: Käytä imujärjestelmiä välttääksesi ylituotantoa.
Periaate 4: Tasapainota työmäärää.
Periaate 5: Luo kulttuuri, jossa pysähdytään korjaamaan ongelmia, jotta laatu saataisiin kuntoon heti ensimmäisellä kerralla.
Periaate 6: Standardoidut tehtävät ovat jatkuvan parantamisen ja työntekijöiden osallistamisen perusta.
Periaate 7: Käytä visuaalista ohjausta, jotta ongelmat eivät jää piiloon.
Periaate 8: Käytä ainoastaan luotettavaa, perusteellisesti testattua teknologiaa, joka palvelee ihmisiä ja prosesseja.
Periaate 9: Kasvata johtajia, jotka tuntevat työn perusteellisesti, noudattavat filosofiaa ja opettavat sitä muille.
Periaate 10: Kehitä poikkeuksellisen eteviä ihmisiä ja tiimejä, jotka noudattavat yrityksen filosofiaa.
Periaate 11: Kunnioita yhteistyökumppaneilla ja alihankkijoilla laajennettua verkostoa tarjoamalle heille haasteita ja auttamalla heitä kehittymään.
Periaate 12: Mene itse paikan päälle katsomaan ymmärtääksesi tilanteen perusteellisesti.
Periaate 13: Tee päätöksiä hitaasti yksimielisyyden pohjalta kaikkia vaihtoehtoja perusteellisesti harkiten, toteuta päätökset nopeasti.
Periaate 14: Tee yrityksestäsi oppiva organisatio väsymättömän arvioinnin ja jatkuvan parantamisen kautta.

26 yötä #innovaatiojunaan – avainsanastoa?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 18, 2009

Pääsin eilen oppimaan oppimisen prosessin hahmottelussani siihen, että se varsinainen juttu ja tavoite eli innovatiivinen oppiminen muodostuu:

  • knowledge managementista
  • sosiaalisesta oppimisesta
  • konnektiivisesta oppimisesta ja
  • verkostoituneesta oppimisesta

Olen keräillyt liikettä aivoituksiini mm. pääosin vuoden 2006 aikana prosessoituneesta transformatiivista oppimisprosessia luodanneesta opinnäytetyöstäni. Minua pyydettiin liittämään tuolloin työni alkuun sanasto (taulukko tämän postin lopussa). Sen tutkaileminen auttaa minusta edelleenkin hyvin ymmärtämään lisää siitä viitekehyksestä tai toimintaympäristöstä, jonne innovatiivisen oppimisen oppimisella tähdätään.  Sanasto kattaa oppimaan oppimisen ketjua sosiaaliseen oppimiseen asti. ”KM”, ”innovatiivinen”, ”konnektiivinen” ja ”verkostoitunut” tarvitsevat jatkoreflektiota ja -kirjoittamista enemmän kuin sanastoselityksen verran – joskin niistä voisi ehkä päästä hyvinkin liikkeelle katselemalla, mihin aivoituksiin sanakirjojen esimerkit johtavat.

Vielä vuonna 2006 ”sosiaalinen media” ei mahtunut avainsanastooni – vaikkakin olen sitä verkko-oppimisen trendejä käsitelleessä osassa lähestynyt. On mielenkiintoista sisällyttää jatkoon vertailua, miten silloin määrittelemäni ”sosiaalinen oppiminen” määrittelee myös ”sosiaalista mediaa”:

”A. Banduran mukaan kypsymisprosessin merkittävyydestä huolimatta sosiaalisen oppimisen perusta on läpi elämän sama. Keskeistä sosiaalisessa oppimisessa on toisten ihmisten toimintojen seuraaminen ja tätä kautta heissä tapahtuneiden muutosten toteaminen ja ymmärtäminen. Kun jonkin toiminnan havaitaan johtavaan toisilla ihmisillä myönteisiin tai kielteisiin seurauksiin, tätä tietoa käytetään oman toiminnan säätelemiseen.”

Muuttaako ”sosiaalinen media” käsitystämme ”sosiaalisesta oppimisesta”? Ohjaako ”sosiaalinen oppiminen” käyttäytymistämme ”sosiaalisessa mediassa”? Määritteleekö verkosto ja sen jäsenet toimintaamme, suuntaamme ja ajatteluamme eri tavalla avoimella ja verkostoituneella aikakaudella kuin ennen sitä?  Vaikuttaako verkostomme meihin nykytilanteessa – ennen avoimempaa aikaa – enemmän hiljaisen tiedon välityksellä?! Vai tosiasiassa jo yhtä paljon kuin jatkossakin?!

Lisään vielä avainsanojen täydentämisen / täsmentämisen hauduntaan tänään lukemani twitter -ajatusketjun:

1) gsiemens: It’s official. I’m now a technological determinist. The current system is self-enforcing and self-perpetuating. We will always use more tech 2) courosa: @gsiemens welcome to reality. 3) gsiemens: @courosa yeah, but I think many people like to think they’re just using technology strategically. Not true. It owns us. 4) courosa: @gsiemens i’ve seen several ppl try 2 shed determinism by explaining it away as strategic instrumentalism,but it runs deeper than admit”

Tässä maisteltavia sanoja – mitä lisäisit / jättäisit pois? Kun tavoittelet innovaatiomielentilaa!

Adaptiivinen sopeutumis-, mukautumis-
Autenttinen aito, väärentämätön, luotettava
Behaviorismi psykologian tutkimussuunta, joka tutkii vain ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistä ja jättää tutkimuksen ulkopuolelle introspektion avulla havaitut elämykset, tunteet, ajatukset yms.
Biopsykososiaalinen (viitekehys) malli, jossa ihmisen terveyttä ja sairautta tarkastellaan osina monitasoista järjestelmää; ruumiilliset toiminnot, tunteet, motivaatio, ajatukset ja sosiaaliset suhteet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään
Didaktiikka opetusoppi; kasvatustieteen osa, joka käsittelee opetusta ja sen edellytyksiä ja vaikutuksia
Diskursiivinen erittelevä, loogisesti etenevä
Eettinen moraalia tai etiikkaa koskeva, yleensä oikeaan tekoon ja pyrkimykseen kuuluva
Eksplisiittinen selvästi, seikkaperäisesti ilmaistu
Elinikäinen oppiminen muodostuu formaalista, non-formaalista ja informaalista oppimisesta
Emansipatorinen koulutus organisoitu yritys edistää tai helpottaa muiden ihmisten uudistavaa oppimista
Emergenssi filosofiassa uudenlaisen kvaliteetin syntyminen aikaisemmasta; sielun tai tietoisuuden syntyminen aineesta
Emergentti oppiminen emergentin oppimisen prosessissa – keskusteluissa ja mahdollisissa muissa yhteisissä toimintaprosesseissa – kehkeytyy yhteisen dialogin aikana jotain sellaista, jota ei voida ennakolta tietää; virtuaalioppimisen tulevaisuuden ulottuvuus.
Emootio tunne
Empirismi kokemusperäisyyden oppi; katsomus, että tieto on kokemuksesta peräisin tai ainakin edellyttää kokemuksen antamaa vahvistusta
Empowerment voimavaraistaminen, valtauttaminen, voimaannuttaminen; millä tavalla yksilöt ja yhteisöt sitoutuvat oppimisprosesseihin, joissa omaksuvat, jakavat ja luovat tietoa, työmenetelmiä ja –välineitä parantaakseen oman toimintansa ja omien yhteisöjensä toiminnan laatua – empowermentin kautta yksilöt eivät ainoastaan käsittele muutosta, suoriudu siitä ja mukaudu siihen vaan he myös oppivat omalta osaltaan tuottamaan ja edistämään muutoksia (Unesco)
Episteeminen tietoa koskeva ja siihen liittyvä
Esteettinen aistein havaittavissa oleva; taiteellinen, kaunis, miellyttävä
Etiikka 1) filosofian haara, joka pyrkii yleiseltä kannalta selvittelemään ihmisen tekojen, pyrkimysten ja arvostusten hyväksyttävyyttä ja tuomittavuutta 2) yksilön oman toiminnan hyvät tai kiitettävät tavoitteet ja pyrkimykset, nyk. erityisesti omien etujen sivuuttaminen
Flow (-kokemus) sekä luovassa työskentelyssä että kognitiivisessa tehtävässä motivationaalinen tila, jossa yksilö uppoutuu täysin tekeillä olevaan tehtävään tai asiaan; yksilö tuntee saavuttavansa tehtävän tai toiminnan tavoitteet, keskittyy täydellisesti, tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta ja että ajantaju katoaa
Formaali oppiminen muodollista, usein tutkintotavoitteista oppimista
HCCA -malli Holistic Cultural Competence Assessment –malli; Hämeen ammattikorkeakoulun koordinoimassa EU:n Minerva–hankkeessa luodun yleisten työelämä- ja elämänvalmiuksien opintojakson opiskelun viitekehys ja runko
HCCA -opiskelu Holistic Cultural Competence Assessment –mallin mukainen opiskelu
Hiljainen tieto (tacit knowledge) Hiljaista tietoa kertyy sitä mukaa, kun opitaan uusia toimintoja ja ikään kuin ajatusten tilan säästämiseksi osa toimintaan vaikuttavista ja sitä säätelevistä taustatekijöistä on muunnettava hiljaisiksi. Hiljainen tieto on läsnä ja opimme sitä lisää aina kun opettelemme välittömästi näkyvään käyttöön tulevia taitoja. Kriittisen reflektion tietoinen harjoittelu aktivoi hiljaisen tiedon näkyväksi tekemistä oppimisessa.
Holistinen kokonaisvaltainen
Humanismi mm. ihmisen ainutkertaista arvoa korostanut katsomus, mihin alk. liittyi vapaamielisyys, suvaitsevuus ja kansainvälisyys
Implisiittinen kätketysti, epäsuorasti ilmaistu, viitteellinen
Informaali oppiminen arkioppimista, useimmiten tahatonta ja sattumanvaraista, ikään kuin muun toiminnan, mm. formaalin ja non-formaalin oppimisen sivutuotteena syntyvää
Integraatio mm. toiseen kulttuuriin sopeutuminen vuorovaikutteisesti oma kulttuuriperusta säilyttäen (vrt. assimilaatio eli sulautuminen)
Introspektio itsensä havainnointi, omien mielentilojen ja tuntemusten tarkkailu, itsetarkkailu
Kognitiivinen 1) tietoa koskeva, tiedollinen 2) psykologiassa havaitsemiseen ja tietämiseen kuuluva tai liittyvä
Kognitio 1) tieto, tietäminen, ajatteleminen 2) tajunnansisältö, tietämisen tai havaitsemisen tuote 3) psykologiassa tietotoiminnot
Kompetenssi pätevyys tai riittäväksi arvioitu perehtyminen (vars. johonkin toimeen tai virkaan)
Konstruktivismi filosofiassa käsitteiden loogista rakennetta korostava ja selvittelevä oppisuunta
Konteksti toimintaympäristö
Kriittinen itsereflektio omien ongelmanasettamistapojen ja merkitysperspektiivien arviointi
Kriittinen reflektio omien merkitysperspektiivien taustalla olevien ennakko-odotusten pätevyyden arviointi sekä näiden oletusten lähteiden ja seuraamusten tulkinta
Merkitys-perspektiivi niiden olettamusten kokonaisuus, joista tietyn kokemuksen merkityksen tulkinnan viitekehys muodostuu
Metakognitio tietoa, jota yksilöllä on omista kognitiivis-emotionaalista prosesseistaan, kuten ajattelusta ja muistista; metakognitiivisen tiedon perusteella yksilö pystyy tietoisesti säätelemään omaa oppimis- ja ajattelutoimintaansa
Moraali 1) yhteisön tai yksilön katsomukset oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta 2) yksilön tai yksilöryhmän henkinen ryhti tai kyky kestää rasituksia tai henkistä painetta
Narratiivi kertomus, kertominen
Non-formaali oppiminen epämuodollista, koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa oppimista, voi sisältää silti selkeän rakenteen ja tavoitteet (esim. kansalaisjärjestötoiminnassa)
Operationaalistaminen konkreettisten arkikielellä tehtävien kysymysten avulla käsitteiden määrittelyä ja avaamista
Paradigma ajattelun kaava
Pedagoginen kasvatustieteellinen, -opillinen, opetukseen kuuluva
Portfolio 1) näytesalkku, kansio, työkansio, taiteilijan työnäytteet 2) dokumentti henkilön koulutuksesta ja osaamisesta
Reflektio harkinta, mietiskely, heijastaminen, heijastuminen; omien uskomusten oikeutuksen tutkiminen ennen kaikkea toiminnan suuntaamiseksi ja ongelmanratkaisussa käytettävien strategioiden ja menettelytapojen toimivuuden uudelleenarvioimiseksi
Sosiaalinen oppiminen A. Banduran mukaan kypsymisprosessin merkittävyydestä huolimatta sosiaalisen oppimisen perusta on läpi elämän sama. Keskeistä sosiaalisessa oppimisessa on toisten ihmisten toimintojen seuraaminen ja tätä kautta heissä tapahtuneiden muutosten toteaminen ja ymmärtäminen. Kun jonkin toiminnan havaitaan johtavaan toisilla ihmisillä myönteisiin tai kielteisiin seurauksiin, tätä tietoa käytetään oman toiminnan säätelemiseen.
Transformaatio muodonmuutos, muuntaminen; oppimisessa transformaatio syntyy transformatiivisessa oppimisprosessissa
Transformatiivinen oppiminen uudistava oppiminen
Transformationaalinen transformaatioon perustuva tai liittyvä, muuttava, muuttuva
Universaali yleispätevä
Uudistava oppiminen kriittisen reflektion kautta toteutuva oppimisprosessi, jonka tuloksena on merkitysperspektiivien muuttaminen niin, että yksilö voi luoda kattavamman, erottelukykyisemmän ja johdonmukaisemman käsityksen omasta kokemuksestaan; oppimisprosessi sisältää myös tähän käsitykseen perustuvan toiminnan käynnistymisen