Irmeli Aro: Neljännestä identiteetistä #ple4identity

#innovaatiojuna – missä kaikkialla sosiaalisessa mediassa?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on tammikuu 4, 2010

Kun juteltiin eri sosiaalisen median kanavien hyödyntämisestä ja mahdollisuuksista f2f -tapaamisessa logokilpailun voittajan palkitsemistilaisuudessa, päätettiin avata myös Ning. Sovittiin, että minä avaan ja nyt on #innovaatiojuna.Ning auki! Lähetän kutsuja ilmoittautumislistan mukaan – ehdottakaa verkostostanne lisää osallistujia Ningiin! Ningin ajateltiin olevan yksi foorumi työstää ideoita, jotka eivät ole vielä ihan täysin julkaisuvaiheessa. Käyttö näyttäköön, mikä Ningin funktio tulee olemaan!

Löysin #innovaatiojunaa ainakin seuraavilta kanavilta – täydentelen listaa, kun osallistuja/sponsori/verkostolistat tarkentuvat sosiaalisen median linkkeineen

Blogeja

Mainokset

Ruutin päivän aaton taidevälipala

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on tammikuu 4, 2010

#innovaatiojunailuun ja muihin uuden vuoden ja vuosikymmenen käynnistystekemisiin tuli tänä iltapäivänä ihana luova tauko: Ruutin päivän aaton taidetapahtuma Espoon Kivelahden Kahvi-Kaisassa.

Ruth Vilmin akryylimaalausten lisäksi ilahduttivat 3 -vuotiaiden jo toisessa Ruutin päivän tapahtumassaan maalaamat ja piirtämät työt. Kahvi-Kaisan kauniisti entisöidyt tilat herättivät lapsuusmuistoja ajalta, jolloin mitään ympäröiviä kerrostaloja ei ollut vielä suunnitelmissakaan. Hienoa, että 1800 -luvun rakennukset on haluttu säilyttää! Pakkaspäivän auringonlasku toi vielä oman lisäenergiansa.

Kuva: Irmeli Aron Flickr

Erityisen taiteen ja erityisen tunnelman luoneiden ihmisten lisäksi iltapäivässä oli erityistä se, että löysin Kivenlahdessa pidettävän näyttelyn alunperin Kanadan verkkokurssien monien ei-suomalaisten kontaktien kautta :). Olemme Ruthin kanssa tutustuneet LinkedInissä, Twitterissä, Flickrissä ja Facebookissa. Erityistä tässä on se, että vielä reilu vuosi sitten olin sosiaalisessa mediassa vasta ihmettelemässä, mitä kaikkea ihmettä kokeilemalla ihmisten kanssa siellä oikein verkostoituu ja ihmisiin tutustuu.

Kun vaan jaksoi sitkeästi kokeilla, niin verkostoitumisesta on tullut rutiini joka elää, muuttuu ja yllättää positiivisesti uudestaan ja uudestaan. Tärkeintä – sosiaalisen median tässä ymmärrysvaiheessa – sanoisin olevan sen, että yrittää sitkeästi vähän kerrallaan. Joka päivä. Eri kanavilla ja tyyleillä ja ajatuksilla ja tekemisillä. Siitä tulee työntekoon ja opiskeluun sellaisenaan hyödyksi käytettävissä oleva uusi asennoitumis- ja toimintatapa.

Viime päivinä on enemmän ja enemmän saanut lukea blogi- ja muita -kirjoituksia siitä, että sosiaalinen media ei itsessään – itsekseen – korjaa yhtään mitään. Ei korjaakaan. Mutta se auttaa rakentamaan sellaisia mahdollisuuksia tutustua ihmisiin ja jakaa ja kehittää uusia ideoita ja käytäntöjä, joita mikään ennen sosiaalisen median välineitä keksitty vuorovaikutusmuoto ei ole mahdollistanut. Itsestä on hommien eteneminen edelleenkin kiinni – mutta kun omasta kokemuksesta vertaan sähköpostiaikakautta verkostoituneeseen, niin jakuvasti enemmän korostuu se, miten verkosto auttaa. Tässäkin: pieni asia kerrallaan. Ja usein. Omat auttamistaidot kasvavat. Se on ehkäpä kaikkein merkittävin työelämätaito, jota sosiaalinen media edistää.

Tämä Ruth Vilmin maalaus on kuin fiilikset tästä alkaneesta vuodesta: VAHVAT VÄRIT! Lisää tunnelmia: Ruth Vilmin Blogi ja oma Flickr -settini jatko yllä olevaan kuvaan.

”…ylittämään sen mihin kukaan pystyisi yksin” – mikä #innovaatiojuna?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on tammikuu 2, 2010

Seuraavassa #innovaatiojunan kuvauksessa kootaan pähkinänkuoreen prosessin syntyä ja näkyä siitä, mitä ollaan tavoittelemassa. Lähde on collect.fi, johon kootaan koko ajan lisää linkkejä ja tietoa verkoston tekemisistä. Qaiku on aktiivisin kanava. Meneillään on junamatkan sponsoreiden pähkinöiden työstäminen verkostolle ratkaisuun ja aiemmasta poikkeavia etenemistapoja luovaan yhteistoiminnalliseen tekemiseen. Prosessi on irti, ilmassa, palasina, peitossakin, tulossa näkyvämmäksi, puskemassa löytämään sellaista työtekoa, joka muuttaa edellisen vuosikymmenen  ja vuosisadan rutiineja. Vähän kerrassaan. Kun pieniä hyppäyksiä on riittävän monta… -Mitä tapahtuu? Montako hyppäystä on riittävästi? Kuinka monta ryhmää muodostuu? Mihin verkostoihin – keiden välityksellä – ryhmät verkostoituvat edelleen?

Kuva: Irmeli Aron Flickr

Tervetuloa mukaan tuomaan ideoitanne, hyödyntämään jo tehtyä ja tekemään jatkoa! Kommentointi, ideat ja kritiikki ovat erittäin tervetulleita esim. Qaikun kautta – pienet ajatukset myös! Mukaan jo ilmoittautuneiden sponsoreiden esittelyt:

Tämän kuun aikana näyttäytyy jatkon suunta. Kevään aikana nähdään varmasti useampi etappi, joiden löytymistä prosessimme tavoittelee:

”Mitä: Jotain uutta syntyy, mutta tuloksen tiedämme vasta matkan jälkeen.
Missä: Junassa, Oulussa ja netissä
Milloin: 13.1.2010 (lähtö 6:30 Helsingistä, saapuu Ouluun 12:22 ja paluu 17:40 Oulusta, takaisin Helsingissä ollaan 23:36)
Innovaatiojuna on uudenlainen avaus yhdistää sosiaalisen median verkostoja, tuoreita näkökulmia sekä ihmisten tapaamista kasvokkain. Juna valittiin siksi, että siihen liittyy vahva ajatus Suomen eri maantieteellisten alueiden vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä sekä liikkumisesta eteenpäin. Symboliikan ohella juna toimii myös funktionaalisesti sosiaalisuuden ja mielen tasolla – kooten keskittymistä, irrottaen arjesta ja pitäen mielen liikkeessä. Juna ei ole pelkästään keino mennä Ouluun, vaan irrottautua henkisesti muusta. Ja ehkä päätyä jonnekin, josta kenelläkään ei ollut mitään tietoa ennen matkaa.
Innovaatiojuna on monialainen joukko toisensa sosiaalisen median palveluissa löytäneitä yhteistyökykyisiä erilaisia ihmisiä. Ulkopuolelta katsottuna se voi vaikuttaa yhteisöltä, mutta sitä se ei ole. Suuri osa osallistujista ei ole koskaan tavannut toisiaan.
Innovaatiojuna on organisatorinen kokeilu. Se on yritys olla erilaisuutta sietävä joukko yhdessä, vailla selvää päämäärää. Yhdistää erilaisia haluja, ajatuksia, havaintoja, puhetapoja, huumoria. Se on haurautta tulla vaikutetuksi ja halua vaikuttaa. Ajatella uusiksi. Se on mentaalinen matka tulevaan. Oppiminen voi olla romahduttavaa. Innovaatio tuhoisaa. Junalle on lähdössä joukko, joka sietää sen. Joukko, joka pystyy sosiaalisen median välineiden avulla ylittämään sen, mihin kukaan pystyisi yksin. Suomen maantiede pitkine välimatkoineen on tuonut luovuuteen oman erikoisen ulottuvuutensa ja sen haltuunotto on mahdollista tällä matkalla, jolla junassa voimme saada tuntuman erilaisiin konteksteihin sekä maantieteellisiin että ajatellullisiin. Pääkaupunkikeskeisyydestä opitaan hetkeksi irti.
Junamatkan ja siihen liittyvän yhteistyön ja viestinnän tavoitteena on Suomen avoimen innovaatio- ja informaatioyhteiskunnan vahvistaminen sosiaalisen median ja joukkoälyn keinoin. Tavoitteena on:
• kokeilla, miten nettiavusteinen itseorganisoituminen toimii ja mitä se tuottaa
• tavata kasvokkain nettituttavien ja -verkostoitujien kanssa
• kokeilla nettipohjaisten tapahtumien toteuttamista suurella ihmisjoukolla (mm. webinaarit)
• saada käyttäjäkokemuksia kollektiivisesti
• kokeilla vapaamuotoisesti erilaisia kollektiivisia innovointitapoja
Sekä junamatkan aikana, että määränpäässä on tilaa ja aikaa osanottajista itsestään lähtevälle ohjelmalle. Juttua on kehitelty kesästä 2009 lähtien ja se on syntynyt avoimesti verkossa ihmisten tutustuessa toisiinsa sosiaalisen median kautta ja Helsinki-Oulu-Helsinki -matkan jälkeen prosessi jatkuu. Operaatiolla on kunnianhimoisena tavoitteena yhdistää internetiä, mobiilia, liikkuvaa alusta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Innovaatiojunan pitkäjänteisestä kehityksestä kertova Qaiku-keskustelu: http://bit.ly/innojuna_qaiku

1st introduction of #innovaatiojuna – project #innovationtrain in English

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on tammikuu 2, 2010

I’m writing a series of blog posts in Finnish regarding an innovative project called #innovaatiojuna = #innovationtrain.

Here’s translation of the introduction page written in Finnish:

”What: Something new will be created. The process emerging during and after the trip will reveal what.

Where: In the train, in Oulu, in the web

When: On January 13, 2010 (Departure 6.30 am from Helsinki, Finland -> arrival 12.22 pm in Oulu, Finland. Return departure 5.40 pm from Oulu -> arrival 11.36 pm in Helsinki)

Logos CC #innovaatiojuna #innovationtrain are designed by Sesilia, 11 years old

#innovationtrain is a new kind of approach in order to combine social media networks, fresh points of views and face-to-face appointments. Why did we choose the train? –It is a metaphor of both interaction and collaboration between different geographical zones of Finland and moving forward. In addition to the symbolism the train works functionally on the level of mind and being social. It gathers focus. It breaks routines and keeps the mind in motion. The train is not only a way of travelling from Helsinki to Oulu – it’s also a mental journey. The end station of the journey is most probably something no-one of the participants was able to exactly perceive before the trip.

Participants of #innovationtrain represent a selection of professional branches. They are eager to collaborate. They have found each other through social media networks. #innovationtrain may seem like a community but that’s not the case. Majority of participants have not met each other face-to-face before.

#innovationtrain is an organizational experiment. It’s an attempt to tolerate diversity together – without a fixed target. It intends to bring together different wants, thoughts, observations, dialects or slang, humour. It’s a fragile attempt of balancing between influencing and being influenced: To reconsider and rethink! It’s a mental trip toward future. Learning can be crashing. Innovation can turn disastrous. Persons planning to participate #innovationtrain are able to stand this. We are talking about people who can with help of social networking tools exceed something no-one would be able accomplish alone. The geography of Finland with long distances has brought a unique dimension into being creative. That can be possessed during the #innovationtrain trip. We’ll be able to get in touch with different contexts – both on a geographical and thinking level. Helsinki centric thinking will be cut for a while. Summarized: #innovationtrain is about unlearning.

#innovationtrain trip and related collaboration and communication aim at strengthening Finnish open innovation and information society with help of social media and collective intelligence. The targets are:

  • experimenting how web-aided self-organizing works and what it produces
  • meeting web-friends and networkers face-to-face
  • experimenting realizing web-based massive events (e.g. webinars)
  • getting collective user experiences
  • experimenting different ways of innovating in a consensual way

Both during the train trip and in Oulu there will be space and time for self-organised agenda. #innovationtrain process has been going on from summer 2009. The idea emerged when people got acquainted through social web networks. The process continues after the train trip. The ambitious goal of #innovationtrain is to combine internet and mobile platforms into a functional whole. The whole collective development process has been (and currently continues to be) documented i Qaiku social media service. Link to Qaiku #innovationtrain channel (in Finnish): http://bit.ly/innojuna_qaiku

Blog posts replying to questions who and how will follow. All your comments, suggestions, ideas and critique are most welcome!

14 yötä #innovaatiojunaan – poisoppimisen ohjaavat kysymykset 2010?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 30, 2009
Uusi vuosi on alkamassa – joka puolella verkostoa saa lukea mottoja ja päätöksiä ja ”10 kärjessä -listoja”. Esa Saarisen ”Johtajuuden 10 pääkohtaa” tarjoavat täsmäkysymykset etsimääni. -Minkä avulla poisopin ja opin yhä terävämmäksi ja verkostoituneemmaksi  innovatiivisten kysymysten tekijäksi vuonna 2010?
1 = tammikuu 2010 = ”Optimismi.” Jos #innovaatiojuna pitäisi sanoa vain yhdellä sanalla – niin siinä se.

2 = helmikuu 2010 = ”Sytyttää kasvua, vaalii kasvua, ilmentää sitä itse.” Jos #innovaatiojunan välittömän jatkon sanomiseen saisi käyttää seitsemän sanaa…


Kuva: Irmeli Aron Flickr
Tämä lista toimii varmasti vuoden loppupuolelle asti ”kuukauden otsikkona”. Nyt, ihan uuden vuoden alussa listan sisäistämiseen kannattaa käyttää hieman aikaa. Minkälaisen kartan kymmenen johtamisen – myös ja erityisesti toisiin suunnatun itsensä johtamisen kannalta toteutettuna – pääkohtaa muodostavat? Mitkä ovat tärkeimät kartalla näkyvät ihmis- ja tietoverkoston solmut, jotka avaavat tietä uusien solmujen luo? Miten tätä ajattelua ja tekemistä pystyy joka kuukausi osaamaan joko vähän lisää tai vähän eri kantilta?
”1. Vankkumaton elämänusko.
  • Optimismi.
2. Innostus inhimilliseen kasvuun.
  • Sytyttää kasvua, vaalii kasvua, ilmentää sitä itse.
3. Systeemiäly.
  • Kokonaisvaltainen ajattelu, hahmottaen vuorovaikutteisten nosteiden järisyttävät mahdollisuudet.
  • Pieni muutos, valtava muutos.
  • Havaitsee hienovaraiset yhteydet, kaukovaikutukset, systeemit jotka synnyttävät viisasta toimintaa.
4.Henkilökohtainen mestaruus.
  • Itsensä johtajuus.
  • Henkinen selkäranka.
  • Sen tekeminen mikä on oikein.
  • Suoruus.
  • Läsnäolo.
  • Henkilökohtainen esimerkki.
5. Yhteisönoste.
  • Synnyttää luottamusta ihmisissä ja ihmisille, jotta nämä toteuttaisivat sen mikä heissä on parasta.
  • Yhteys ihmisiin asemaan katsomatta.
  • Haavoittuvuus, suuruus ihmisenä.
  • Oikeudenmukaisuus, hienovaraisuus, tunneälykkyys.
  • Havaitsee ihmiset.
  • Asettaen rajat, reilu.
  • Oikeamielisyys.
  • Rinnalla oleminen.
6. Määrätietoisuus.
  • Asettaa päämäärät.
  • Osaa ilmaista ymmärrettävästi, mitä keneltäkin odotetaan.
  • Energiaa, joka kurottautuu eteenpäin.
7. Käsitekyvykkyys.
  • Taito lukea tilannetta itselleen ja kuvata sen muille.
  • Kyky hahmottaa asetelma käsitteiden kautta ja kyky käsittää käsitteiden viestinnällinen voima.
  • Älyllinen hahmotus, konkreettinen toiminta.
  • Synnyttäen yhteistä kieltä, uudistaen yhteistä tarinaperustaa, tavoittaen käsitteellisesti kirkkaasti perustavuudet ja sen mikä juuri nyt on entistäkin tärkeämpää.
8. Käsittelybriljanssi.
  • Avoimet kortit, edellytäen samaa muilta.
  • Ei pelejä, ei pokkurointeja, ei taustakähmintöjä, ei selittelyitä, ei juonitteluita.
  • Ratkaisukeskeisyys, järkevyys.
  • Ei ylenkatsetta.
  • Dialogikyvyt.
  • Tasapainoinen harkinta, tasapainoinen henkilö.
  • Kyky vaihtaa rytmiä ja lähestymistapaa.
9. Itsenäinen ajattelu.
  • Mielikuvitus.
  • Kuunteleva, uteliaisuuden mielenlaatu.
  • Vaihtoehtojen arvostus, innostus uusiin näkökulmiin.
  • Lukeminen, yli sen mikä on ilmeistä.
  • Läpimurtojen, oivallusten asenne, tosiasioista käsin.
  • Näkemyksellisyys.
  • Halu tietää totuus.
  • Nöyryys johtajuuden paradoksien edessä.
10. Henki, spiritti.
  • Mitään kestävästi arvokasta ei synny ilman henkeä, ilman arvoja ja ymmärrystä laajempiin merkityskaariin.
  • Tarvitaan usko, toivo ja syvä innostus arvokkaaseen, jota aidosti arvokasta voi syntyä.
  • Tähti siis mutta vielä enemmän avaruus.” – Esa Saarinen

15 yötä #innovaatiojunaan – isoin prosessoimasi poisoppiminen tällä vuosikymmenellä?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 30, 2009

”Ei ole faktoja ilman teoriaa – ihminen ei yksinkertaisesti tiedä mihin katsoa.” Sitaatti on Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2006 -konferenssin avajaisesietyksestä ”Tulevaisuuden visio oppimisesta”, s. 8 (Kirsti Lonka & J. H. Bijtel).

Vanhoja faktoja saa toki ottaa uudelleen käyttöön vaikka kuinka, mutta vision – innovaation – toteuttamiseksi on välttämätöntä opetella löytämään asioita vanhojen faktojen ulkopuolelta ja välimaastosta – uusia ja arvaamattomasti vastaan tulevia kytköksiä ja yhteyksiä ihmisiin, tapahtumiin, ratkaisuihin ja uusiin entistä pikkutarkempiin taikka kautta rantain ulkokehää kiertäviin kysymyksiin.

Em. esityksestä:

  • ”Miksi tiedemiehet, jotka vaativat tutkimustyössään ankaraa tieteellistä näyttöä, yhä jatkavat täysin mutu -tuntumaan perustuvaa tehottomilla tyyleillä opettamista? -Monet heistä eivät tiedä uusien oppimisen etenemistä mittaavien ja mallintavien tutkimusten tuloksista.” (s. 3, sciencemag.org, 2004)
  • Asiantuntija on sisäisten mallien jatkuva arvioija, uudistaja ja kehittäjä.
  • Perinteisessä (lue: nykyisessä) oppimisessa on alku ja loppu. Se tapahtuu erillään muusta elämästä.
  • Opetus saadaan vauhtiin panostamalla kompetenssin tunteen, uteliaisuuden, haasteiden ja tarinankerronnan oppimiseen, hallintaan ja käytäntöön soveltamiseen.
  • Seuraava kuvakaappaus (s. 12) kertoo innovatiivisen oppimisen prosessista. Verkostoituneessa työympäristössä ja työskentelytavoissa prosessi ei enää etene kertautuvaa ympyrää pitkin. Prosessi on tiedon solmuina verkoston eri ihmisten ympärillä ja solmut aukeavat osasina eri puolella (verkostojen) verkostoa. Kun teoriaa kuitenkin tarvitaan joissain innovaativiseen oppimiseen siirtymisen perusteluvaiheissa, tämänkaltaiset kuvat ovat hyödyllisiä.

  • Kun oppimista kehitetään siirtämällä materiaalit verkkokäyttöön, videoimalla luennot ja informoimalla sähköpostilla – lähdetään logistiikan, ei oppimisen auttamisesta ja tukemisesta. Oppimisen suhteen mikään ei muutu.
  • Jos haluat muuttaa oppimisen käytäntöjä, muuta arvioinnin käytäntöjä. Jos arviointi ei vastaa käytännöstä nousevia tavoitteita, se pesee pois hienotkin innovaatiot.
  • Kompetensseille – käytännön taitojen kuten innovoinnin oppimiselle – on opeteltava laatimaan mittareita. Sitä teoriaa tarvitaan kuitenkin myös tueksi – mm. budjetoinnin perusteluihin! Opitaan näyttämään oppimisen ja vähemmän stressaavan tavoitteisiin pääsyn korrelaatio.
  • Oppimisen käytäntöjä ja teknologiaa tulee kehittää yhteisen evoluution periaatteella. Oppiminen irrallaan toimintaympäristöstä, käytännön välineistä ja yhteisestä toiminnan kohteesta on jo melkoisen mahdotonta – näin toimitaan kuitenkin…
  • Innovatiivinen oppiminen perustuu yksittäisessä toimijassa tapahtuvaan älylliseen sopeutumiseen. Verkoston merkitys oppimisen tukena on elintärkeä. Älykkyys ei silti sijaitse ja synny vain verkostossa. Jokaisella itsellään on vastuu omasta osuudestaan huolehtimisesta.

—> Toimijaverkkoteoria perustuu biologisen, psykologisen, fysikaalisen ja kulttuurisen maailman yhteiskehittämiseen ja -kehitykseen (s. 22, Hakkarainen  & al, 2004) – sitä tavoitellaan #innovaatiojunan avoimella prosessilla!

Tärkein kysymys: ”Mikä on radikaalein muutos, jonka olet itse tehnyt omassa työssäsi oppimisessa ja toisten opettamisessa tämän vuosikymmenen aikana?” – mikä se on? Tämä on siksi avainkysymys, että siitä lähtee liikkeelle koko uuden vuosikymmenen oma verkostoihin suunnattu innostuva ja innostava työskentely.

Tarkennan edellistä  lisäkysymyksellä: ”Mikä on ollut isoin prosessoimasi poisoppimiskokemus tämän vuosikymmenen aikana?”.

16 yötä #innovaatiojunaan – uusi hieno logo

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 28, 2009

Tänään #innovaatiojuna ehti yhteen ikimuistoiseen etappiin. Logokilpailun voittajalle, 11 -vuotiaalle Sesilialle luovutettiin juhlallisesti kunniakirja:

Puhetta pitää @saarikko – ja muut striimaa 🙂

Voittajaksi äänestetty #innovaatiojunan logo:

Palkintotilaisuutta Qaikussa ja logokilpailuprosessia Qaikussa – tilaisuuden jälkeen juteltiin asemalle kävellessä, että tästä kehittyy sellainen hetki, josta myöhemmin kysytään: Missä olit, kun #innovaatiojuna lähti 🙂

17 yötä #innovaatiojunaan – peilausta metsäklusteriin

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 28, 2009

Luin #innovaatiojunasta ennen pyhiä kirjoitettuja Qaikuja ja löytyipä mielenkiintoinen ketju aihepiiristä MMM / sosiaalisen median käyttö. Käyn hakemassa aivoituksiini vauhtia kesällä 2007 laatimastani ”Kuljetustekniikan raportista”. Se oli yksi metsätalouden AMK -tutkintoni päättötehtävistä. Viimeistelin samaan aikaan transformatiiviseen oppimiseen – siihen organisaatiossa yhdessä poisoppimiseen – liittyvää opinnäytetyötä. Näin ollen olen ”Kuljetustekniikan raportissa” käsitellyt varsinaisten teknisiin asioihin liittyvien meneillään olevien muutosten lisäksi myös toimintoja toteuttavien ja niihin liittyvien organisaatioiden oppimishaasteita. Osassa ”Toimintaympäristön trendejä” olen kirjoittanut seuraavaa:

”YLE:n uutisten (26.6.2007) mukaan tutkijat vaativat metsäalalta laajoja uudistuksia. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteisen tutkimuksen mukaan metsäalalta vaaditaan todellista uudelleensuuntautumista toimintatapoja myöten. Tutkimuksen mukaan metsäsektori ei säilytä kilpailukykyään pelkillä korjausliikkeillä. Alan kehitystoimilla on kiire ja niiden tulisi olla sekä mittavia että rohkeita.”

Kuva: Irmeli Aron Flickr

”Metsäteollisuus ry (2006) on julkaissut Suomen metsäteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseen ja parantamiseen tähtäävän tutkimusstrategian ”Maailman johtavana metsäklusterina vuoteen 2030”. Strategian mukaan tavoitellaan, että vuoteen 2015 mennessä suomalaisen metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo on puolitoistakertaistunut nykyisestä ja kolmasosa arvosta tulee tuotteista ja palveluista, joita ei tänään vielä valmisteta. Strategian mukaan tavoitellaan edelleen, että vuoteen 2030 mennessä suomalaisen metsäklusterin tuotteiden ja palveluiden arvo on kaksinkertaistunut nykyisestä ja puolet arvosta tulee tuotteista ja palveluista, joita ei tänään valmisteta. Kotimaisen puun käyttöä pyritään lisäämään neljänneksellä.”

”Jyväskylän yliopiston taloustieteellisen tiedekunnan toimintatutkimuksesta (2005-2008) ”Kotimaisen puunhankinnan tulevaisuuden liiketoimintamallit”:  Suomalaisen puunhankinnan toimitusketjurakenteen murrokseen liittyvät laaja-alaiseen yrittäjyyteen siirtymisen haasteet avaavat mahdollisuuksia kustannustehokkaampien ratkaisujen löytämiseen yhteistyössä, yhteistuumin, rohkeasti ja luovasti. Perustavaa laatua oleva tekijä toimitusketjurakenteiden muutoksen läpiviemisessä on asiakkaan ja toimittajan yhteinen maailmankatsomus. Jos toimitusketjun jäsenet ja osat näkevät toimintaympäristönsä vaatimukset ja kehittämisen merkittävästi eri tavalla, ne päätyvät erisuuntaisiin, jopa keskenään ristiriitaisiin strategisiin toimenpiteisiin. Tämä nakertaa toimitusketjun kustannustehokkuutta. Jos toimitusketjun jäsenet eivät ymmärrä ja ota huomioon oman toimintansa vaikutuksia muihin ketjun jäseniin, tämä johtaa helposti epäluottamukseen ja muurien rakentamiseen. Silloin kun luottamusta on heikosti, tietokin kulkee nihkeästi. Lopputuloksena eri toimijat kehittävät omaa toimintaansa itse oman organisaationsa kannalta parhaakseen näkemällään tavalla ottamatta erityisesti huomioon toimintansa mielekkyyttä koko toimitusketjun ja viime kädessä maksavan asiakkaan kannalta. (Metsäteho 2007.)”

Olen myös käsitellyt alihankinnan lisääntymistä koko puunhankintaan ja puutuotteiden kuljetuksiin liittyvässä toimintokejussa: toiminta pirstaloituu, toimintoketju verkottuu – yhä useammin perinteinen tuottaja (Metsänhoitoyhdistys tai metsäyhtiö) toimii myös palvelun tilaajana tai välittäjänä. Yhä verkostoituvamman työnteon oppiminen on avainpanostuksen arvoinen.

Keväällä 2007 laatimassani ”Puunhankinnan suunnittelu” -päättötehtävässä siteerasin muutoshaasteita käsittelevässä osassa erikoistutkija Arto Kariniemen Metsätehon seminaarissa ”Kehittyvä puuhuolto 2007” (14.-15.2.07) pitämää avauspuheenvuoroa:

”…toimialamme innovatiivisuus kumpuaa meidän itse kunkin innovatiivisuudesta. Muutoksen hallinta on osa tulevaa menestystarinaamme. Se onkin tämänkertaisen seminaarimme pääteema. Kokonaisvaltainen ja kokoava ote auttaa meitä kartoittamaan sinänsä tutun maaston entistä osuvammin. Tutuksi tulleelta ja vakiintuneelta kulkureitiltä on uskallettava perustellusti poiketakin. Muutos ei kuitenkaan ole itseisarvo, se on myönteinen elinehto.”

Kovimmin yllä olevista oppimishaasteisiin liittyvistä pian kolmen vuoden takaisista sitaateista kolahtaa:

Muutoksen läpiviemisessä asiakkaan ja toimittajan yhteinen maailmankatsomus on perustavaa laatua oleva tekijä.” -Kolahtaa siksi, että olen tässä blogikirjoitusketjussani tällä erää – 34 yötä -> 1 yö #innovaatiojunaan – ehtinyt ketjun puoliväliin ja päätynyt tavoittelemaan omien arvojen tunnistamisesta liikkeelle ponkaisevan oman organisaation toimintakulttuurin suunnitelmallisen korjaamisen kuvausta / mallinnusta. Sillä tavalla, että mallia ei tehdä ensin. Vaan että malli muodostuu kaikkien organisaation jäsenten – sekä kasvavan ja pirstaloituvan verkoston – yhteisten kokeilujen tuotoksena. Riittävän pienten kokeilujen. Että ne ehtii tehdä joka päivä. Jo kuukaudessa, parissa alkaa näkyä uudenlaisia tuloksia. Vuosi, pari muuttaa toiminnan kokonaan. Sosiaalista mediaa pystytään ottamaan avuksi entiseen nähden täysin eri tavalla – sähköposteihin ja kokouksiin verrattuna paljon helpommalla tavalla. Alku vaatii ponnistelua. Mutta voiko joku väittää että työnteko noin yleisesti ottaen sujuisi ilman ponnistelua?! Kyse on siitä, miten voimansa käyttää. Entisillä tekemisillä pärjää erittäin pitkälle – suuntaa ne vaan erilaisella asenteella varustettuna kohti vähitellen muuntuvaa ihmisten verkostoa.

18 yötä #innovaatiojunaan – arvo-osaaminen alkaa arvoalueiden tunnistamisesta

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 26, 2009

ARVOALUEIDEN MÄÄRITELMÄT

Lähde: Schwartz, S. H. & Bilsky, W. (1987). Toward a universal psychological structure of human values. Journal of Personality and Social Psychology, 53, 550-562. Kiitos Venla Varikselle prof. Markku Verkasalon käännökseen perustuvasta tiivistelmästä. Kunkin arvoalueen kohdalla on lueteltu käyttäytymiseen, arvostuksiin tai yksilöllisiin tai yhteisöllisiin tavoitteisiin liittyviä osa-alueita, joiden nykytilaa arvioimalla / mittaamalla / mallintamalla päästään tekemään käytännön toteutussuunnitelmaa toimintakulttuurin pitkäjänteisen korjaamisen tueksi ja avuksi.

Valta
Vallan arvostamisella tarkoitetaan yhteiskunnallisen maineen ja arvovallan tavoittelua. Pyrkimyksenä on hallita muita ihmisiä ja asioita. Valta arvona korostaa auktoriteettiaseman saavuttamista tai säilyttämistä ja varakkuutta. Osa-alueet: a) yhteiskunnallinen valta (muiden hallitseminen, valta-asema), b) varakkuus (aineellinen omaisuus, raha) c) arvovalta (oikeus johtaa ja käskeä).
Suoriutuminen
Tätä arvoaluetta määrittää ympäristön normien mukainen henkilökohtainen menestyminen ja pätevyyden osoittaminen. Tavoitteena on siis saavuttaa ympäristön hyväksyntä tuomalla esiin oma kyvykkyys ja pätevyys ympäristön hyväksymällä tavalla. Osa-alueet: a) kunnianhimo (työteliäisyys, eteenpäin pyrkiminen), b) vaikutusvalta (vaikuttaminen ihmisiin ja tapahtumiin), c) kyvykkyys (pätevyys, tehokkuus, aikaan saaminen),d) menestyminen (tavoitteiden saavuttaminen).
Hedonismi
Nautinnonhalu kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Ihmisillä oletetaan olevan synnynnäinen tarve pyrkiä kohti mielihyvää ja aistillisten tarpeiden tyydyttämistä. Osa-alueet: a) mielihyvä (mielihalujen tyydyttäminen), b) elämän nautinto (ruuasta, sukupuolisuudesta ja vapaa-ajasta nauttiminen).
Vaihtelunhalu
Vaihtelunhalu perustuu ihmisen oletettuun tarpeeseen saada vaihtelua elämäänsä, jotta aktivaatiotaso pysyisi riittävän korkealla. Osa-alueet: a) uskaliaisuus (seikkailujen etsiminen, riskien ottaminen), b) monipuolinen elämä (täynnä haasteita, uusia asioita ja muutosta), c) jännittävä elämä (piristävät kokemukset).
Itseohjautuvuus
Tätä arvoaluetta määrittää ajattelun vapaus ja itsenäinen toiminta: omien valintojen tekeminen, luovuus ja tutkiminen. Se pohjautuu haluun hallita ympäristöään ja pyrkiä kohti onnistumista sekä haluun olla itsenäinen suhteessa muihin ihmisiin. Osa-alueet: a) vapaus (toiminnan ja ajatuksen vapaus), b) luovuus (omaperäisyys, mielikuvitus), c) riippumattomuus (itseensä luottaminen, itseriittoisuus), d) itseohjautuvuus tavoitevalinnoissa (omien pyrkimysten valikoiminen), e) uteliaisuus (kaikesta kiinnostunut, tutkiva).
Universalismi
Universalismi pyrkii ihmisten ja luonnon – hyvinvoinnin tärkeyden – ymmärtämiseen, arvostamiseen ja suojelemiseen. Olennaista on myös muiden kuin lähimpien ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen ja tietoisuus luonnonvarojen niukkuudesta. Osa-alueet: a) tasa-arvo (yhtäläiset mahdollisuudet kaikille), b) maailman rauha (vailla sotia ja ristiriitoja), c) ykseys luonnon kanssa (sopeutuminen luontoon), d) viisaus (kypsä elämänymmärrys), e) kauneuden maailma (luonnon ja taiteen kauneus), f) Sosiaalinen oikeudenmukaisuus (epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen, heikoista huolehtiminen), g) laajakatseisuus (erilaisia ajatuksia ja uskomuksia suvaitseva),h) ympäristön suojeleminen (luontoa suojeleva).
Hyväntahtoisuus
Hyväntahtoisuus korostaa huolenpitoa läheisistä ihmisistä arkisessa kanssakäymisessä. Tavoitteena on säilyttää ja lisätä läheisten ihmisten hyvinvointia. Osa-alueet: a) uskollisuus (uskollinen ystäville, ryhmälle), b) rehellisyys (aito, vilpitön), c) avuliaisuus (toisten hyvinvoinnin vuoksi työskentelevä), d) vastuullisuus (luotettava) ja anteeksiantaminen (haluaa antaa muille anteeksi).
Perinteet
Perinteitä arvostava henkilö kunnioittaa ympäristön käyttäytymisnormeja, uskomuksia ja uskonnollisia rituaaleja. Niissä tiivistyy ryhmän yhteenkuuluvuus sekä pyrkimys ryhmän jatkuvuuteen. Perinteiden arvostaminen tarkoittaa ympäristön tapojen ja aatteiden hyväksymistä, kunnioittamista ja sitoutumista. Osa-alueet: a) perinnäistapojen kunnioittaminen (aikaa uhmanneiden tottumusten säilyttäminen), b) maltillisuus (toiminnan ja tunteiden äärimmäisyyksiä välttävä), c) nöyryys (vaatimattomuus, syrjään vetäytyminen), c) oman elämän osansa hyväksyminen (alistuminen elämän oloihin, tyytyväisyys), d) uskoon pitäytyvä (hurskas, jumalinen).
Yhdenmukaisuuden tavoittelu
Pyrkimyksenä on välttää tekoja, mieltymyksiä ja mielijohteita, jotka voisivat häiritä tai vahingoittaa muita tai rikkoa sosiaalisia odotuksia tai normeja. Osa-alueet: a) kohteliaisuus, (hyväntahtoisuus, hyvät tavat), b) itsekuri (itsehillintä, houkutusten vastustaminen), c) vanhempien ja vanhojen ihmisten arvostaminen (kunnioituksen osoittaminen) ja d) tottelevaisuus (velvollisuuksista huolehtiminen, vastuuntuntoisuus, lainkuuliaisuus).
Turvallisuus
Turvallisuus muodostuu harmoniasta, muuttumattomuudesta ja jatkuvuudesta niin yhteiskunnan kuin yksilöiden tasolla. Osa-alueet: a) yhteiskunnallinen järjestys (yhteiskunnan vakaus), b) kansallinen turvallisuus (oman kansan suojeleminen viholliselta), c) palvelujen vastavuoroisuus (kiitollisuusvelkojen välttäminen), d) perheen turvallisuus (rakkaiden turvallisuus), e) puhtaus (siisteys).
Henkisyys
Henkisyys liittyy tarpeeseen etsiä elämän mielekkyyttä. Tämän arvoalueen motivaatioperusta on elämäntarkoitus ja sisäinen tasapaino, joka löytyy ja vaikuttaa arkielämän takaa. Osa-alueet: a) sisäinen sopusointi (rauha itsen kanssa), b) henkinen ja hengellinen elämä (henkisten ja hengellisten ei-aineellisten asioiden korostaminen) ja c) elämän mielekkyys (elämälle löytynyt tarkoitus).

19 yötä #innovaatiojunaan – innovaation tekemisen ohjaus?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 25, 2009

Miten innovaation tekemistä käytännössä voisi ohjata / kuvata / ohjeistaa / rohkaista?

Katselen professori Markku Wileniuksen kolmen vuoden takaista esitelmää ”Tutka ja kiikarit – yrityksen liiketoimintaympäristön ennakointi”. Alla olevan kuvakaappauksen (s. 3) aikajana havainnollistaa myöhäisteollista murrosaikaa:

Elämme viidenkymmenen vuoden tietoyhteiskunnan ajanjaksoa teollisen yhteiskunnan ja tietoisuusyhteiskunnan välissä. 2010 -luvun ajan toteutamme informaatioyhteiskunnan viimeisen viidenneksen vuosikymmentä. Olemme nuolten osoittamassa kohdassa. Merkitysintensiivisyys kasvaa entisestään. Materiaali-intensiivisyys vastaavasti vähenee. Musta murtoviivahässäkkä kuvaa hämminkejä ja ristiriitoja, joista tietoisuusyhteiskunnan – avoimen yhteiskunnan, verkostoituneen yhteiskunnan – ensimmäinen vuosikymmen (2020 -luku) ammentaa energiaa katsella ja mennä eteen päin. Mielenkiintoista on ajatella, että olemme 1970 -luvun alusta lähtien toiminnallamme jo luoneet merkitysintensiivistä työskentelykulttuuria. Tulkitsen tätä etenemistämme niin, että olemme neljän vuosikymmenen ajan kehittäneet ison määrän teorioita ja malleja – laatujohtamisen, itsensä johtamisen, verkko-oppimisen arvioinnin, arvo-osaamisen… Aika ja voimat ovat menneet teorioiden suunnittelemiseen ja hiomiseen. 2010 -luku on näiden teorioiden käytäntöön viemisen ajanjakso – kokeilemalla, testailemalla mallien osia, palasia, vielä keskeneräisiä ja kehitteillä olevia mittareita. Sen sijaan että suunnitellaan vielä lisää ja odotetaan vuotta, jolloin teoria on ihan valmis – jatketaan kehittämistä kääntämällä ajattelua toisin päin. Tekeminen ei seuraa valmiista mallista vaan teoria, mittarit ja mallinnus tarkentuvat kertautuvasti, vuosi vuodelta sen mukaan, mitä vaatimuksia, tuotoksia, verkostoja ja odottamattomia mahdollisuuksia käytännön toteuttamisen prosessin aikana luodaan ja syntyy. Tässä on aukikirjoitettuna se, mistä tällä hetkellä ymmärrän #innovaatiojuna -prosessissa olevan kyse. Tavoittelemme käytännön toimintakulttuurin muutosta kohti tietoisempaa, avoimempaa, verkostoituneempaa eli innovatiivisempaa työtä ja yhteiskuntaa.

Wileniuksen esitys kannattaa lukea läpi vertaillen, miten sen väitteet tai tutkimusviittaukset vaikuttavat sopivan omaan organisaatioon tai tavoiteltuun toimintaympäristöön. Sitten teorian käytäntöön siirtämistä voisi kokeilla laatimalla kysymyksiä ja etsimällä niihin omasta organisaation nykyvaiheesta tai tavoitellusta toimintakulttuurista vastauksia. Mikä käytännössä tukee sitä, että juuri minä muutun innovatiivisemmaksi – niin että sen huomaavat muutkin! Ja niin että muut huomaavat edut ja haluavat edistää kokeilevan ja tekevän asenteen ja meinigin tartuttamista toisiin.

Liitän tähän vielä toisen kuvakaappauksen em. Markku Wileniuksen esitelmästä (s. 10). Siinä kuvataan innovaation tekemisen vaiheita:

Poimin kuvasta neljä innovaation tekemisen vaihetta:

  • Kunnioita tietoa!
  • Käytä hyväksi epätäydellistä tietoa!
  • Odota odottamatonta!
  • Unelmoi tuottavasti!

Uskon, että muut kolme – suuntautuminen, ennakointi ja ajattelu – muodostuvat ja muotouvat yllä listatun neljän tekemisen kohda toteuttamisen sivutuotteena. Suuntautumiseen, ennakointiin ja ajatteluun olemme keskittyneet monen vuosikymmene ajan. Olemme tottuneet asennoitumaan niin, että valmistellaan ja hiotaan teoriaa, suunnitelmaa tai strategiaa vielä lisää. Muutetaan sitä jopa ehkä kokonaan. Aloitetaan sitä varten ehkä uusi projekti. Uusi valmis malli otetaan käyttöön sitten kun…

Voisiko tätä aika pitkään opeteltua ”suunnitellaan vielä lisää” -toimintakulttuuria lähteä muuttamaan ottamalla yllä listatut neljä tekemisen vaihetta jokapäiväiseen käyttöön? Mitä jos kysyisi joka päivä jokaiseen kohtaan liittyen yhden kysymyksen / kolme pientä kysymystä – ja lähtisi työpäivään sillä asenteella, että vastaukset löytyvät kokeilemalla ja käytännössä tekemällä. Illalla voi sitten kirjoittaa vastauksia – joista muodostuvat seuraavan päivän uudet ohjaavat kysymykset. Vastauksia ei kerrota / määrätä etukäteen. Ne löytyvät käytännöstä, ihmisten kohtaamisista, kokemuksista ja tuntemuksista ja näiden pohjalta kasvavan ja muuttuvan titeämyksen ja osaamisen jakamisesta omassa toimintaverkostossa.

Tavoittelen sitä olotilaa, että innovaation tekeminen pilkotaan jokaisen jokaiseen työpäivään – niin pieniksi palasiksi, että se ihan oikeasti sinne mahtuu. Innovaatioprosessi on yllä kaavailemaani kysymyksiin vastaamista ja taas uusien kysmysten kysymistä. Kyseessä on opeteltavissa oleva toimintakulttuurin harkittu muutos. Muutoksen onnistumisessa kyky toimia verkostossa – auttaa ja ottaa apua vastaan – on avainkompetenssi.