Irmeli Aro: Neljännestä identiteetistä #ple4identity

14 yötä #innovaatiojunaan – poisoppimisen ohjaavat kysymykset 2010?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 30, 2009
Uusi vuosi on alkamassa – joka puolella verkostoa saa lukea mottoja ja päätöksiä ja ”10 kärjessä -listoja”. Esa Saarisen ”Johtajuuden 10 pääkohtaa” tarjoavat täsmäkysymykset etsimääni. -Minkä avulla poisopin ja opin yhä terävämmäksi ja verkostoituneemmaksi  innovatiivisten kysymysten tekijäksi vuonna 2010?
1 = tammikuu 2010 = ”Optimismi.” Jos #innovaatiojuna pitäisi sanoa vain yhdellä sanalla – niin siinä se.

2 = helmikuu 2010 = ”Sytyttää kasvua, vaalii kasvua, ilmentää sitä itse.” Jos #innovaatiojunan välittömän jatkon sanomiseen saisi käyttää seitsemän sanaa…


Kuva: Irmeli Aron Flickr
Tämä lista toimii varmasti vuoden loppupuolelle asti ”kuukauden otsikkona”. Nyt, ihan uuden vuoden alussa listan sisäistämiseen kannattaa käyttää hieman aikaa. Minkälaisen kartan kymmenen johtamisen – myös ja erityisesti toisiin suunnatun itsensä johtamisen kannalta toteutettuna – pääkohtaa muodostavat? Mitkä ovat tärkeimät kartalla näkyvät ihmis- ja tietoverkoston solmut, jotka avaavat tietä uusien solmujen luo? Miten tätä ajattelua ja tekemistä pystyy joka kuukausi osaamaan joko vähän lisää tai vähän eri kantilta?
”1. Vankkumaton elämänusko.
  • Optimismi.
2. Innostus inhimilliseen kasvuun.
  • Sytyttää kasvua, vaalii kasvua, ilmentää sitä itse.
3. Systeemiäly.
  • Kokonaisvaltainen ajattelu, hahmottaen vuorovaikutteisten nosteiden järisyttävät mahdollisuudet.
  • Pieni muutos, valtava muutos.
  • Havaitsee hienovaraiset yhteydet, kaukovaikutukset, systeemit jotka synnyttävät viisasta toimintaa.
4.Henkilökohtainen mestaruus.
  • Itsensä johtajuus.
  • Henkinen selkäranka.
  • Sen tekeminen mikä on oikein.
  • Suoruus.
  • Läsnäolo.
  • Henkilökohtainen esimerkki.
5. Yhteisönoste.
  • Synnyttää luottamusta ihmisissä ja ihmisille, jotta nämä toteuttaisivat sen mikä heissä on parasta.
  • Yhteys ihmisiin asemaan katsomatta.
  • Haavoittuvuus, suuruus ihmisenä.
  • Oikeudenmukaisuus, hienovaraisuus, tunneälykkyys.
  • Havaitsee ihmiset.
  • Asettaen rajat, reilu.
  • Oikeamielisyys.
  • Rinnalla oleminen.
6. Määrätietoisuus.
  • Asettaa päämäärät.
  • Osaa ilmaista ymmärrettävästi, mitä keneltäkin odotetaan.
  • Energiaa, joka kurottautuu eteenpäin.
7. Käsitekyvykkyys.
  • Taito lukea tilannetta itselleen ja kuvata sen muille.
  • Kyky hahmottaa asetelma käsitteiden kautta ja kyky käsittää käsitteiden viestinnällinen voima.
  • Älyllinen hahmotus, konkreettinen toiminta.
  • Synnyttäen yhteistä kieltä, uudistaen yhteistä tarinaperustaa, tavoittaen käsitteellisesti kirkkaasti perustavuudet ja sen mikä juuri nyt on entistäkin tärkeämpää.
8. Käsittelybriljanssi.
  • Avoimet kortit, edellytäen samaa muilta.
  • Ei pelejä, ei pokkurointeja, ei taustakähmintöjä, ei selittelyitä, ei juonitteluita.
  • Ratkaisukeskeisyys, järkevyys.
  • Ei ylenkatsetta.
  • Dialogikyvyt.
  • Tasapainoinen harkinta, tasapainoinen henkilö.
  • Kyky vaihtaa rytmiä ja lähestymistapaa.
9. Itsenäinen ajattelu.
  • Mielikuvitus.
  • Kuunteleva, uteliaisuuden mielenlaatu.
  • Vaihtoehtojen arvostus, innostus uusiin näkökulmiin.
  • Lukeminen, yli sen mikä on ilmeistä.
  • Läpimurtojen, oivallusten asenne, tosiasioista käsin.
  • Näkemyksellisyys.
  • Halu tietää totuus.
  • Nöyryys johtajuuden paradoksien edessä.
10. Henki, spiritti.
  • Mitään kestävästi arvokasta ei synny ilman henkeä, ilman arvoja ja ymmärrystä laajempiin merkityskaariin.
  • Tarvitaan usko, toivo ja syvä innostus arvokkaaseen, jota aidosti arvokasta voi syntyä.
  • Tähti siis mutta vielä enemmän avaruus.” – Esa Saarinen

15 yötä #innovaatiojunaan – isoin prosessoimasi poisoppiminen tällä vuosikymmenellä?

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 30, 2009

”Ei ole faktoja ilman teoriaa – ihminen ei yksinkertaisesti tiedä mihin katsoa.” Sitaatti on Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2006 -konferenssin avajaisesietyksestä ”Tulevaisuuden visio oppimisesta”, s. 8 (Kirsti Lonka & J. H. Bijtel).

Vanhoja faktoja saa toki ottaa uudelleen käyttöön vaikka kuinka, mutta vision – innovaation – toteuttamiseksi on välttämätöntä opetella löytämään asioita vanhojen faktojen ulkopuolelta ja välimaastosta – uusia ja arvaamattomasti vastaan tulevia kytköksiä ja yhteyksiä ihmisiin, tapahtumiin, ratkaisuihin ja uusiin entistä pikkutarkempiin taikka kautta rantain ulkokehää kiertäviin kysymyksiin.

Em. esityksestä:

  • ”Miksi tiedemiehet, jotka vaativat tutkimustyössään ankaraa tieteellistä näyttöä, yhä jatkavat täysin mutu -tuntumaan perustuvaa tehottomilla tyyleillä opettamista? -Monet heistä eivät tiedä uusien oppimisen etenemistä mittaavien ja mallintavien tutkimusten tuloksista.” (s. 3, sciencemag.org, 2004)
  • Asiantuntija on sisäisten mallien jatkuva arvioija, uudistaja ja kehittäjä.
  • Perinteisessä (lue: nykyisessä) oppimisessa on alku ja loppu. Se tapahtuu erillään muusta elämästä.
  • Opetus saadaan vauhtiin panostamalla kompetenssin tunteen, uteliaisuuden, haasteiden ja tarinankerronnan oppimiseen, hallintaan ja käytäntöön soveltamiseen.
  • Seuraava kuvakaappaus (s. 12) kertoo innovatiivisen oppimisen prosessista. Verkostoituneessa työympäristössä ja työskentelytavoissa prosessi ei enää etene kertautuvaa ympyrää pitkin. Prosessi on tiedon solmuina verkoston eri ihmisten ympärillä ja solmut aukeavat osasina eri puolella (verkostojen) verkostoa. Kun teoriaa kuitenkin tarvitaan joissain innovaativiseen oppimiseen siirtymisen perusteluvaiheissa, tämänkaltaiset kuvat ovat hyödyllisiä.

  • Kun oppimista kehitetään siirtämällä materiaalit verkkokäyttöön, videoimalla luennot ja informoimalla sähköpostilla – lähdetään logistiikan, ei oppimisen auttamisesta ja tukemisesta. Oppimisen suhteen mikään ei muutu.
  • Jos haluat muuttaa oppimisen käytäntöjä, muuta arvioinnin käytäntöjä. Jos arviointi ei vastaa käytännöstä nousevia tavoitteita, se pesee pois hienotkin innovaatiot.
  • Kompetensseille – käytännön taitojen kuten innovoinnin oppimiselle – on opeteltava laatimaan mittareita. Sitä teoriaa tarvitaan kuitenkin myös tueksi – mm. budjetoinnin perusteluihin! Opitaan näyttämään oppimisen ja vähemmän stressaavan tavoitteisiin pääsyn korrelaatio.
  • Oppimisen käytäntöjä ja teknologiaa tulee kehittää yhteisen evoluution periaatteella. Oppiminen irrallaan toimintaympäristöstä, käytännön välineistä ja yhteisestä toiminnan kohteesta on jo melkoisen mahdotonta – näin toimitaan kuitenkin…
  • Innovatiivinen oppiminen perustuu yksittäisessä toimijassa tapahtuvaan älylliseen sopeutumiseen. Verkoston merkitys oppimisen tukena on elintärkeä. Älykkyys ei silti sijaitse ja synny vain verkostossa. Jokaisella itsellään on vastuu omasta osuudestaan huolehtimisesta.

—> Toimijaverkkoteoria perustuu biologisen, psykologisen, fysikaalisen ja kulttuurisen maailman yhteiskehittämiseen ja -kehitykseen (s. 22, Hakkarainen  & al, 2004) – sitä tavoitellaan #innovaatiojunan avoimella prosessilla!

Tärkein kysymys: ”Mikä on radikaalein muutos, jonka olet itse tehnyt omassa työssäsi oppimisessa ja toisten opettamisessa tämän vuosikymmenen aikana?” – mikä se on? Tämä on siksi avainkysymys, että siitä lähtee liikkeelle koko uuden vuosikymmenen oma verkostoihin suunnattu innostuva ja innostava työskentely.

Tarkennan edellistä  lisäkysymyksellä: ”Mikä on ollut isoin prosessoimasi poisoppimiskokemus tämän vuosikymmenen aikana?”.

33 yötä #innovaatiojunaan – ”kerralla kuntoon” kääntyykin toimintaenergiaksi

Posted in Uncategorized by Irmeli Aro on joulukuu 11, 2009

Tänään kokoonnuttiin Dazzlessa suunnittelemaan #innovaatiojunaa. Etäosallistumista toteutettiin aktiivisesti – linkki etherpad -koosteeseen löytyy tästä. Iso kiitos eri tavoilla ja käytetyillä kanavilla osallistuneiden aikaansaamista energialatauksista.

Itselleni jäi päällimmäiseksi ajatus osallistujien keskinäisestä kannustamisesta kohti omaan työhön liittyvän intohimon toteuttamista – työn, opiskelun, elämän… …Mielessäni on nyt vahvimmin yllättävä ajatus. Kritisoin aiemmissa posteissani suomalaisessa kehittämistyössä vallitsevaa ”kerralla kuntoon” -mentaliteettia. Kun ei kerralla voi saada prosesseja kuntoon. Piste.

Tämän päivän aikana #innovaatiojuna -verkostosta kimmonneet impulssit käynnistivät uutta poisoppimista. Vahvistuvat signaalit luovat tunnetilaa, että ”kerralla kuntoon” -mentaliteetti on valjastumassa sosiaalisen median käyttöön ottamiseen. Mahdollisuudet muodostavat erilaisen kokonaisuuden kuin koskaan aiemmin.

Liitän tämän postin loppuun taulukon 2007 valmistuneesta opinnäytetyöstäni, joka käsitteli aikuisen oppijan uudistavan verkko-oppimisprosessin tukemista. Oman työprosessini aikana ei vielä puhuttu sosiaalisesta mediasta – siitä kuitenkin näyttää olleen kyse. Taulukko kuvaa tämän blogin ensimmäisessä postissani viittaamani Holistic Cultural Competence Assessment (HCCA) -mallin mukaista poisoppimisprosessia. Tämän syksyn aikana HCCA -mallin jatkokehittämisen työnimeksi on muovautunut ”Transformaatiopolku”. Polun luominen ja kulkeminen vie aikaa. Päätöksen polulle lähtemisestä voi kuitenkin tehdä heti. Siitä näkökulmasta prosessin suunnan tosiaankin pystyy laittamaan kerralla kuntoon!

Taulukko on kuvaus siitä, miltä organisaatio näyttää eri muutos- ja innovaatio-oppimisen vaiheissa: 1-5 – teoriassa. Taulukkoa edeltävä kuva hahmottaa myös em. prosessia – teoriassa. #innovaatiojunan tuottaman (pois)oppimisprosessin myötä löytyy vaiheisiin käytännön esimerkkejä.

Kuva: Irmeli Aron Flickr

Sosiokulttuurisen oppimisen vaihe Miten ilmenee oppimisprosessissa ja osaamisen toteuttamisessa käytännössä
6. Integraatio Oppija osaa arvioida vuorovaikutustapahtumia ja omia ennakko-odotuksiaan kriittisesti, uudistaa omia arvojaan, asenteitaan ja uskomuksiaan sekä osaa käyttää hiljaista tietoa ja muuttaa toimintatapojaan tilanteiden edellyttämällä tavalla. Oppija omaa monikulttuurisen identiteetin sekä osaa rakentaa luottamukseen ja kunnioittamiseen perustuvia suhteita. Oppija hallitsee moraalisen vastuun toteuttamisen käytännössä. Oppija uskaltaa noudattaa vakaumustaan rohkeasti. Oppija sitoutuu integraation opettamiseen ja puolustamiseen.
5. Sopeutuminen Oppija arvioi omia olettamuksiaan kriittisesti. Oppija on avoin vuorovaikutukselle aikaisemman viitekehyksensä ja toisenlaisten tulkintojen kanssa sekä omaa aikaisempaa paremman tietoisuuden omien merkitysperspektiivien (näkökulmien) sosiaalisista, kulttuurisista, yhteiskunnallisista ja historiallisista kytkennöistä. Oppija osaa oikaista omia kulttuurisia vinoutumiaan ja laajentaa omaa kulttuurista identiteettiään. Oppija omaa sopeutumiseen tarvittavaa joustavuutta ja empatiaa. Oppija pystyy ottamaan moraalista vastuuta sekä voittamaan hämmentävät ajatukset.
4. Hyväksyminen Oppijan toiminnassa korostuvat itsearviointi, ongelmanratkaisu, avoin ja arvostava kuuntelu sekä suvaitseva vuorovaikutus. Oppija kykenee laajentamaan ajattelunsa ja ymmärryksensä kehyksiä sekä muuttamaan oletuksiaan. Oppijan moraalinen motivaatio ja arvojen priorisointi on suhteessa toisten arvoihin.
3. Vähättely Oppija tulkitsee tilanteita uskomusten ja tutkivan toiminnan avulla. Oppijan kognitiiviset ajattelumallit ohjaavat häntä arvostelemaan ja aliarvioimaan. Oppijalla on vaikeuksia kyseenalaistaa vanhoja tulkintojaan. Oppija ei pysty kunnioittamaan toista ihmistä tai kulttuuria.
2. Puolustelu Oppija pystyy lähestymään toista henkilöä. Oppijan itsetutkiskelu on tunteiden ohjaamaa, tavallisimpia tunteita ovat syyllisyys ja häpeä. Oppijan puolustuskeinoja ovat mustamaalaaminen, pahan puhuminen, mollaaminen, ylimielisyys, ylemmyyden tunto tai päinvastoin holhoava hyysääminen. Oppijalla on vaikeuksia hallita omia tunteitaan ja muuttaa asenteitaan. Oppija katsoo oikeudekseen tuomita, onko jokin teko oikein vai väärin.
1. Vetäytyminen Oppija ei pysty orientoitumaan tilanteeseen tai henkilöön. Oppijan arviointi perustuu olettamuksiin; tavallisin tunne on pelko, vaikkei hän sitä aina itse tiedostaisikaan. Oppija tuntee voimattomuutta tai kaaoksen tai paniikin tuntemuksia. Oppijan tarkastelunäkökulmat perustuvat hänen ennakko-odotuksiinsa; hän osoittaa merkkejä eristäytymisestä tai eristämisestä. Oppijalla on vaikeuksia moraalista tulkintaa vaativissa tilanteissa; oireita ovat ylireagointi sekä helposti haavoittuva, loukkaantuva ja kielteisesti tulkitseva käytös.